Oikeustiede:valtion perusoikeudet
valtion perusoikeudet
| valtion perusoikeudet |
Valtion perusoikeuksilla tarkoitetaan valtion suvereenisuudesta suoraan, käsitteellisesti seuraavia perustavanlaatuisia, luovuttamattomia oikeuksia. Tällaisina mainitaan usein oikeus itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen, tasavertaisuuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen. YK:n yleiskokouksen pyynnöstä Kansainvälisen oikeuden toimikunta laati aiheesta vuonna 1949 julistusehdotuksen (GA Res 375/1949), jota ei kuitenkaan koskaan saatu lopullisesti hyväksytyksi. Luonnos muotoili valtioille neljä perusoikeutta (itsenäisyys, toimivalta, yhdenvertaisuus ja itsepuolustusoikeus) sekä kymmenen velvollisuutta (mm. velvollisuudet ratkaista riidat rauhanomaisesti, sodan hylkääminen politiikan välineenä, vilpittömän mielen vaatimus, avunantokielto kansainvälisen oikeuden aseelliseen rikkomiseen).
Oppia valtion perusoikeuksista on pidetty ongelmallisena. Perusoikeudet on muotoiltu niin yleisiksi, ettei niistä juuri saa apua sen selvittämiseen, mitkä oikeudet tai velvollisuudet kohdistuvat valtioon missäkin oikeussuhteessa. Menneinä vuosikymmeninä perusoikeuksien oppi kuitenkin heijastui varsinkin kehitysmaiden vaatimuksessa valtion oikeuksista luonnonvaroihinsa. Opilla perusteltiin valtion luovuttamatonta oikeutta kansallistaa alueellaan olevaa ulkomaista omaisuutta.Kirjoittajat: Martti Koskenniemi ja Ville Kari
Lähikäsitteet
- kansainvälinen investointioikeus
- valtio
- valtion toimivalta
- valtiosuvereenisuus (kansainvälinen julkisoikeus)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:valtion perusoikeudet. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:valtion perusoikeudet.)