Oikeustiede:valtion toimivalta

    Tieteen termipankista

    valtion toimivalta

    valtion toimivalta
    Määritelmä valtion kansallisen lainsäädännön ja siihen perustuvan täytäntöönpanovallan ulottuvuus
    Selite

    Valtion toimivallalla (engl. 'jurisdiction', ransk. 'juridiction') ymmärretään valtion kansallisen lainsäädännön tai siihen perustuvan täytäntöönpanovallan ulottuvuutta. Toimivalta voi esiintyä täysivaltaisena, muiden valtioiden toimivallan poissulkevana alueherruutena, jolloin se yhtyy valtiosuvereenisuuteen. Toisaalta se voi olla myös rajatumpi ja kohdistua tiettyyn henkilöön, alueeseen tai omaisuuteen erityisen toimivaltaperusteen nojalla.

    Pääsääntö on se, että valtio voi itse määrittää oman toimivaltansa rajat (PCIJ, Lotus case, Ser A/10, 1927), Toisaalta kahden tai useamman valtion välisessä toimivaltakonfliktissa ratkaisua ei voida suoraan perustaa kansalliseen lakiin. Toimivaltakysymysten ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälinen oikeudellinen mittapuu eli normi, joka vaatii yleensä sääntelymaan ja säänneltävän toiminnan välille kohtuullisen asiallisen liitynnän (ks. esim. ICJ, Nottebohm case, Reports 1955). Tässä lyhyesti muutamia toimivaltaperiaatteita:

    Alue- eli territoriaaliperiaate. Tärkeimpänä valtion toimivaltaperusteena on alueellinen liityntä (liittymä) sääntelyn tai toimenpiteen kohteeseen. Valtiolla on toimivalta kaikkeen sen alueella tapahtuvaan toimintaan ja siellä oleskeleviin henkilöihin nähden. Poikkeuksia voivat muodostaa esimerkiksi diplomaattioikeus tai jotkut kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet. Moni maa katsoo, että alueperiaatteeseen nojautuva toimivalta koskee myös sellaista ulkomailla harjoitettavaa toimintaa, jonka vaikutukset ulottuvat sen alueelle.

    Henkilöllinen toimivalta. Valtiolla on oikeus ulottaa lainsäädäntönsä vaikutukset myös ulkomailla oleskeleviin kansalaisiinsa ja niihin oikeushenkilöihin, jotka toimivat kyseisen valtion lain alaisuudessa. Niin sanotun passiivisen henkilöperiaatteen nojalla valtion toimivalta ulottuu myös tekoihin, joiden kohteena on valtion kansalainen tai oikeushenkilö (erit. rikosoikeudessa). Monesti henkilölliseen toimivaltaan nojautuminen on ristiriidassa oleskeluvaltion alueperiaatteeseen nojaavan toimivallan kanssa. Tällöin konfliktit useimmiten ratkaistaan antamalla alueperiaatteelle etusija. Ensisijaisesti ristiriidat pyritään sovittelemaan siten, että osapuolten intressit otetaan huomioon.

    Suojeluperiaate. On katsottu, että valtiolla on oikeus ulottaa toimivaltansa tekoihin, jotka kohdistuvat sitä itseään vastaan. Rikosoikeudellinen toimivalta voi siis ulottua esimerkiksi ulkomailla tapahtuvaan, ulkomaalaisen harjoittamaan vakoiluun, maahantulomääräysten rikkomiseen, vallankaappauksen suunnittelemiseen tai rahan väärentämiseen.

    Universaaliperiaate. Kansainvälisen tapaoikeuden ja valtiosopimusten nojalla valtiolla on oikeus ulottaa toimivaltansa tiettyihin kansainvälisiin rikoksiin siitä riippumatta, missä ne on tehty. Vanhastaan universaaliperiaatetta on sovellettu merirosvouteen. Nykyisin on lukuisissa monenvälisissä sopimuksissa universaaliperiaatteen alaisuuteen sijoitettu mm. joukkotuhonta, lentokonekaappaukset, huumekauppa, panttivankien ottaminen sekä diplomaatteihin ja muihin suojeltuihin henkilöihin kohdistuneet rikokset.

    Täytäntöönpanoa koskeva toimivalta. Yleisesti ottaen valtiot eivät voi panna lainsäädäntöään täytäntöön oman valtioalueen ulkopuolella, vaan siihen tarvitaan viranomaisyhteistyötä alueellisesti toimivaltaisen valtion kanssa. Tätä silmälläpitäen oikeudellista yhteistyötä varten on eri yhteyksissä laadittu lukuisia valtiosopimuksia.
    Lisätiedot
    Kirjoittajat: Martti Koskenniemi ja Ville Kari

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    CrawfordJ2012, HakapääK2010, KlabbersJ2017, Chapter5, RyngaertC2015

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 23.4.2024: Oikeustiede:valtion toimivalta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:valtion toimivalta.)