Oikeustiede:oikeusaste/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Kotimainen oikeuskehitys Kiinteään oikeusastejärjestykseen päästiin Ruotsi-Suomessa vasta 1600-luvulla. Vuoden 1614 oikeudenkäyntiordinantiassa määrättiin, että kihlakunnanoikeudesta oli vedottava laamanninoikeuteen sekä viimeksi mainitusta ja raastuvanoikeudesta uuteen tuomioistuimeen, hovioikeuteen. Seuraavalla vuosisadalla (v. 1789) ylimmäksi tuomioistuimeksi perustettiin korkein oikeus. Tämän jälkeen Suomessa oli peräti neljä oikeusastetta, kunnes laamanninoikeudet ja kaupunkien kemnerinoikeudet lakkautettiin vuonna 1868 annetulla asetuksella.
Oikeusastejärjestelmän perusrakenne Tuomioistuimet voidaan jakaa alioikeuksiin, ylioikeuksiin ja korkeimpiin eli ylimpiin oikeuksiin. Tämä jaottelu kolmeen oikeusasteeseen eli instanssiin vastaa pääosiltaan Suomen voimassa olevaa oikeutta. Pääasiallisesti se soveltuu tosin vain yleisiin oikeusasiain tuomioistuimiin, mutta osittain myös hallintotuomioistuimiin ja erityistuomioistuimiin. Monissa ulkomaisissa järjestelmissä on pääsääntönä vain kaksi oikeusastetta.
Yleisinä alioikeuksina toimivat meillä vuoden 1993 alioikeusuudistuksen jälkeen käräjäoikeudet. Niiden ratkaisuihin voidaan hakea muutosta hovioikeudelta. Hovioikeuksien tuomioihin voidaan pyytää valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Hallintolainkäytössä on pääsääntöisesti vain kaksi oikeusastetta. Ensimmäisen asteen yleisinä hallintotuomioistuimina toimivat hallinto-oikeudet, jotka käsittelevät runsaasti myös muutoksenhakemuksia hallintoviranomaisten päätöksistä. Ylin oikeusaste hallintoasioissa on korkein hallinto-oikeus.
Lisätiedot Kirjoittaja: Antti Jokela