Oikeustiede:mannerjalusta

    Tieteen termipankista

    mannerjalusta

    mannerjalusta
    mannermaajalusta
    Määritelmä kansainvälisen oikeuden näkökulmasta mannerjalusta on valtion rannikon maa-alueen välitön, meren pohjalla sijaitseva jatke, jonka alueella rantavaltiolla on täysivaltaiset oikeudet tutkimustyöhön ja luonnonvarojen hyväksikäyttöön mutta joka ei kuulu sen valtioalueeseen
    Selite Mannerjalustasta (aikaisemmin mannermaajalusta) voidaan puhua sekä maantieteellisessä että oikeudellisessa mielessä. Maantieteellisessä mielessä rannikon maa-alueen välittömänä jatkeena meren pohjalla on mannerjalusta, mannerrinne ja lopulta mannernousu, jotka yhdessä muodostavat mannerreunuksen. Oikeudellisen mannerjalustan käsite perustuu presidentti Trumanin vuonna 1945 antamaan julistukseen, jonka mukaan Yhdysvalloilla oli täysivaltaiset oikeudet mannerjalustansa luonnonvaroihin (luonnonvarasuvereenisuus). Kansainvälisessä oikeudessa mannerjalusta määriteltiin ensimmäistä kertaa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1958 mannerjalustasopimuksessa. Sen mukaan mannerjalusta ulottui aluemeren ulkorajasta 200 metrin syvyyteen, mutta saattoi rannikon edustalla jatkua tätä pitemmällekin niin kauas kuin veden syvyys sallii merenpohjan luonnonvarojen hyväksikäytön. Määritelmä uusittiin sittemmin YK:n vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksessa, jonka mukaan mannerjalusta ulottuu aluemeren edustalla pääsääntöisesti 200 meripeninkulman päähän aluemeren perusviivoista. Jos kuitenkin maantieteellinen mannerreunus ulottuu tätä pitemmälle, myös oikeudellinen mannerjalusta jatkuu rajan yli. Ulkoraja määritetään tällöin sopimuksessa selvitetyllä mittausmenettelyllä siten, että se voi olla enintään joko 350 meripeninkulman etäisyydellä aluemeren perusviivoista tai 100 meripeninkulman etäisyydellä 2500 metrin syvyyttä osoittavasta vesilinjasta. Yli 200 mpk:n päähän ulottuvista vaatimuksista antaa YK:n mannerjalustan rajaamista koskeva toimikunta suosituksensa. Mannerjalusta ei kuulu valtioalueeseen, mutta rantavaltiolla on mannerjalustallaan täysivaltaiset oikeudet sen tutkimiseen ja luonnonvarojen hyväksikäyttöön. Mannerjalustatoiminta ei kuitenkaan saa haitata merenkulkua sen yläpuolisilla merialueilla eikä rajoittaa muitakaan merioikeusyleissopimuksen määräämiä oikeuksia tai velvoitteita.
    Lisätiedot
    Kirjoittajat: Kari Hakapää ja Lotta Viikari

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HakapääK1988, s.11, 48-51, 140-147, HakapääK2010, s. 410-416, TanakaJ2015, s. 137-150

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:mannerjalusta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:mannerjalusta.)