maa-ainesten otto-oikeus


maa-ainesten otto-oikeus

Määritelmä toisen omistamaan kiinteistöön kohdistuva oikeustoimiperusteinen oikeus ottaa kiinteistöltä maa-aineksia kuten kiveä, soraa, hiekkaa, savea tai multaa

Selite

Maa-aineksen ottaminen edellyttää sekä kiinteistön omistajan kanssa tehtävää maa-ainesten ottamista koskevaa yksityisoikeudellista sopimusta että viranomaisen myöntämää maa-aineslain (555/1981) mukaista maa-aineslupaa. Maa-aineslupaa ei tarvita otettaessa maa-aineksia ns. kotitarvekäyttöä varten.

Maa-ainesten otto-oikeus on esineoikeuksien systematiikassa irrottamisoikeus, mikä tarkoittaa, että oikeudenhaltija ei omista kiinteistöä tai osaa siitä, vaan oikeudenhaltijalla on ainoastaan oikeus irrottaa oikeuden sisältönä olevia maa-aineksia kiinteistöltä. Irrottamisen seurauksena kiinteistön ja irrotetun aineksen välinen ainesosasuhde katkeaa ja irrottajalle muodostuu itsenäinen irrotettuun maa-ainekseen kohdistuva omistusoikeus.

Maa-ainesten otto-oikeus on kirjattavissa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin erityisenä oikeutena, jolloin se sitoo kiinteistön uutta omistajaa. Maa-ainesten otto-oikeus voidaan kirjata olemaan voimassa enintään 50 vuotta oikeuden perustamisesta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Martti Häkkänen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

CaseliusI1934, NiemiM2012, s. 390-399

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:maa-ainesten otto-oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maa-ainesten otto-oikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →