maa-aineslupa


maa-aineslupa

Määritelmä maa-ainesten ottamissääntelyyn (maa-aineslaki 555/1981) perustuva viranomaisen lupa maa-ainesten ottamiseen

Selite

Maa-aineslain mukainen lupa (maa-aineslupa) on tarpeen kaikkeen kotitarveottoa laajempaan maa-ainesten ottamiseen. Viimeksi mainittua on asumiseen tai maa- ja metsätalouteen liittyvä ottamistoiminta, minkä lisäksi käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Lakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Turve ei kuulu lain piiriin. Lain säännöksiä ei sovelleta myöskään kaivostoiminnan yhteydessä tapahtuvaan ainesten ottamiseen, eikä rakentamisen yhteydessä poistettavaan maa-ainekseen. Lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (252/2017) tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä.

Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa säädettyjen rajoitusten kanssa. Näitä kiellettyjä ottamistoiminnan vaikutuksia ovat kauniin maisemakuvan turmeltuminen, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutuminen, huomattavat tai laajalle ulottuvat vahingolliset muutokset luonnonolosuhteissa tai pohjavesialueen laadun vaarantuminen. Asiaa käsiteltäessä hankitaan tarvittavia lausuntoja ja kuullaan asianosaisia.

Jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahinkoa tai haittaa kiinteistön käyttämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä, on kiinteistön omistajalla ja haltijalla oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottamisesta hänelle aiheutuu.

Jos taas lupa ainesten ottamiseen on lainvoimaisesti evätty eikä maanomistaja voi käyttää maataan maa- ja metsätalouteen, rakentamiseen tai muuhun vastaavaan kohtuullista hyötyä tuottavaan tarkoitukseen, on kunta tai, jos alueella on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä, valtio velvollinen omistajan niin vaatiessa lunastamaan alueen.

Jos ottamiseen tarvitaan myös ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa, maa-ainesasia käsitellään osana tuota menettelyä. Jos hanke vaikutaa pohjavesioloihin, päätöksenteossa koordinoidaan maa-aineslain ja vesilain lupamenettelysäännöksiä.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2001, VihervuoriP1989, Kuusiniemi&al2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:maa-aineslupa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maa-aineslupa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →