lakimieslatina | juristilatina | juridinen latina | oikeudellinen latina


lakimieslatina
juristilatina
juridinen latina
oikeudellinen latina

Määritelmä oikeudellisissa yhteyksissä käytettävä latinan kieli

Selite

Useimmiten ilmaus lakimieslatina viittaa nykykielisissä teksteissä esiintyviin yksittäisiin latinankielisiin sanoihin ja ilmauksiin. Nämä voivat olla juridisia termejä (kuten culpa, 'tuottamus') tai jonkin oikeusperiaatteen ilmaisevia maksiimeja (kuten audiatur et altera pars, 'kuultakoon toistakin osapuolta') mutta myös tekstiin tyylillisistä syistä siroteltuja yleislatinalaisia ilmauksia (kuten a priori, 'ennakolta, 'ennen tutkimista'. 'jo ennalta annettuna'). Toisaalta – joskin harvemmin – ilmauksella lakimieslatina voidaan tarkoittaa kokonaisuudessaan latinaksi laadittujen juridisten tekstien kieltä. Nykyaikana tällaisia tekstejä esiintyy lähinnä vain kanonisen oikeuden alalla (ks. Laajempi kuvaus, Kanoninen latina).

Lakimieslatinaa käytetään myös suullisesti (esimerkiksi oikeudenkäynneissä). Sen lausumistapa vaihtelee suuresti kulttuuripiireittäin (ks. Laajempi kuvaus, Lakimieslatinan lausuminen).

Lakimieslatinan sijasta voidaan puhua juristilatinasta, juridisesta latinasta tai oikeudellisesta latinasta.

Lakimieslatina on eri nykykielissä pohjana lukuisille juridisille latinismeille, ts. latinalaisperäisille juridisille ilmauksille. Nämä ilmaukset voivat olla suomen kieleen mukautettuja vierassanoja, latinan esikuvan pohjalta muodostettuja käännöslainoja tai latinan mukaan sisältönsä saaneita merkityslainoja. (Joskus latinismi-sanaa käytetään myös tapauksissa, joissa latinalainen ilmaus esiintyy nykykielessä alkuperäisessä muodossaan).

Suomalaisessa oikeuskielessä latinalaisperäisiä vierassanoja ovat esim. bilateraalinen ([uus]lat. bilateralis), denuntiaatio (lat. denuntiatio) ja fideikommissi (lat. fideicommissum). Esimerkki kaikkialle levinneestä latinalaisesta käännöslainasta on vanhoilta roomalaisilta juristeilta peräisin oleva onus probandi (’todistustaakka’). Samalla ilmauksen sanaosio onus (’taakka’) on esimerkki merkityslainasta, jossa konkreettiseen ’kantamukseen’ viittaava sana on roomalaisen esikuvan mukaan saanut eri kielissä abstraktin ’velvollisuutta’ tarkoittavan merkityksen. Ilmaus esiintyy suorana käännöksenä niin eurooppalaisissa oikeuskielissä (esim. burden of proof [englanti], charge de (la) preuve [ranska], Beweislast [saksa], bevisbörda [ruotsi]) kuin niissä ei-eurooppalaisissa oikeuskielissä, joihin länsimainen oikeuskulttuuri on voimakkaasti vaikuttanut (esim. beban pembuktian [malaiji / indonesia]).

Termistön lisäksi lakimieslatina on vaikuttanut suuresti varhaisempaan lakimiestyyliin eri nykykielissä.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KemppinenJ1999b, MattilaH2000b, MattilaH2002, MattilaH2002b, MattilaH2012, MattilaH2013, MattilaH2017, Pekkanen&Pitkäranta2006, Pitkäranta&Vilkkonen1986, PitkärantaR1992, PitkärantaR2001, TuoriK2007, s. 201-252, MattilaH2020

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:lakimieslatina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lakimieslatina.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →