Oikeustiede:kansalliset vähemmistöt

kansalliset vähemmistöt

kansalliset vähemmistöt

Määritelmä Suomen valtiosääntö säätää nimenomaisesti kansallisista vähemmistöistä perustuslain 17 §:ssä relaatiossa oikeuteen omaan kieleen ja kulttuuriin. Tämän ohessa PeL 6 §:n yhdenvertaisuussäännöstö turvaa erilaisten vähemmistöryhmien yhdenmukaista kohtelua valtaväestön kanssa.

Selite

PeL 17.1 §:n mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta käydyssä keskustelussa ei juuri käsitelty kansalliskielikysymystä, vähemmistöryhmien kielellisiä oikeuksia kylläkin. Hallituksen esityksessä kansalliskielikäsite ymmärrettiin kielten yhdenvertaisuussäännökseksi. Säännös vahvistaa maan virallisen kaksikielisyyden (HE 309/1993 s. 65).

Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

• alkuperäiskansa
• ihmisoikeudet perusoikeussuojajärjestelmässä
• ihmisten yhdenvertaisuus
• lakiviittaus
• positiivinen erityiskohtelu
• saamelaiskäräjät
• saamelaisten oikeudet
• segregaatio
• Suomen valtiosääntö
• syrjintä
• vähemmistöjen suojelu

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:kansalliset vähemmistöt. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kansalliset vähemmistöt.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →