Oikeustiede:kansalliset vähemmistöt/laajempi kuvaus

    Tieteen termipankista

    Palaa takaisin käsitesivulle

    Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

    Muunkielisistä ryhmistä säädetään perustuslain 17 §:n 3 momentissa, ja perusoikeustaso on heikompi; se rajoittuu vahvistamaan saamelaisille alkuperäiskansana sekä romaneille ja muille ryhmille "oikeuden ylläpitää ja kehittää" kieltään ja kulttuuriaan. Viittomakieltä käyttävien ja vammaisten oikeudet turvataan lailla.

    Saamelaisten oikeus käyttää kieltään viranomaisessa vahvistetaan kansalliskieliä heikommin sikäli, että tämä oikeus on sidoksissa lakiviittaukseen. Viittomakielen käyttäjille (ja sellaisille vammaisille, jotka vammansa vuoksi tarvitsevat tulkitsemisapua) vahvistetaan oikeusasema ilmaisuin "oikeudet turvataan lailla".

    Alkuperäiskansojen oikeusaseman sääntelyssä on keskeistä koko kulttuurimuodon suojaaminen. 17.3 §:n sisällöksi saamelaisten osalta hallituksen esityksessä todettiin, että saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys (HE 309/1993 s. 65 ja PeVL 3/1990, 8/1993 ja erityisesti 32/2010). Tässä yhteydessä sivuutetaan pelkällä maininnalla se, että saamelaiskulttuuriin kuuluu runsaasti muutakin kuin elinkeinonharjoitus: historia, kulttuuriset tavat ja taide, mytologia jne.

    PeL 121.4 §:ssä saamelaisille alkuperäiskansana turvataan saamelaisten kotiseutualueella heidän omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva kulttuuri-itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on siten vahvistettu perustuslain tasoisesti toisaalta organisaation puolesta (nykyisin saamelaiskäräjät), toisaalta materiaalisesti perusoikeussäännöksin PeL 17.3 §:ssä.

    Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyy runsaasti erityisesti kansallisten vähemmistöjen suojaamiseen tähtääviä sääntelyjä. Yhdenvertaisuussäännökset PeL 6 §:ssä suojaavat kansallisia vähemmistöjä muissa sääntely-yhteyksissä.

    Kirjoittaja: Ilkka Saraviita