Oikeustiede:haaste/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Kotimainen oikeuskehitys. Vanhimmassa Ruotsin vallan aikaisessa oikeudessa kantajan asiana oli suorittaa haastaminen ilman tuomioistuimen myötävaikutusta, mutta tiettyä muotoa noudattaen. Kristofferin maanlain (1442) mukaan lähellä asuvan vastaajan haastaminen kuului tuomarille todistajien läsnä ollessa ja muutoin kantajalle tuomarilta saamiensa kahden paikkakunnalla vakinaisesti asuvan todistajan kanssa. Kaupungeissa haastamisen suoritti kaupunginpalvelija.

Myöhemmin 1600-luvulla annettiin yksityiskohtaisia määräyksiä haastamisesta ja haasteen sisällöstä. Niiden periaatteet yhdestä kirjallisesta haasteesta ja haasteen sisällöstä siirrettiin sittemmin vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaareen (11 luku).

Alkuaan vuoden 1734 lain mukaan oikeudenkäynti riita-asioissa oli pääsääntöisesti aloitettava tuomarin antamalla kirjallisella haasteella. Käytännössä oikeudenkäynnin alkaminen suullisella haasteella muodostui kuitenkin pääsäännöksi. Tätä käytäntöä korjattiin vuonna 1901 annetulla asetuksella, jossa tiettyjä vähäisiä riitoja lukuun ottamatta oikeudenkäynti riita-asioissa määrättiin aloitettavaksi kirjallisella haasteella. Samalla suullisten haasteiden antaminen määrättiin haastemiehen tehtäväksi todistajan läsnä ollessa.

Vuoden 1993 lopulla voimaan tulleen alioikeusuudistuksen yhteydessä on muutettu haasteen sisältöä koskevia säännöksiä entistä yksityiskohtaisemmiksi, mutta haasteen perusmerkitys uudessa oikeudenkäyntimenettelyssä on säilynyt entisellään. Nykyisin haasteelta edellytetään aina kirjallista muotoa. Samoin uudessa vuonna 1997 voimaan tulleessa rikosprosessissa on siirrytty suullisesta haasteesta tuomioistuimen antamaan kirjalliseen haasteeseen.

Haasteen juridinen merkitys. Haasteella on oikeudenkäynnissä huomattava merkitys. Siviiliprosessissa haasteen pyytäminen on ainoa oikeudenkäynnin aloittamistapa. Myös rikosprosessissa haastaminen on pääasiallisin tapa oikeudenkäynnin vireille saattamiseksi.

Haaste muodostaa oikeudenkäynnin perustan. Haasteen sisällys määrää oikeudenkäynnin ja siinä annettavan tuomion kohteen. Pääsääntöisesti kantaja ei saa oikeudenkäynnissä esittää eikä tuomioistuin ratkaista muunlaisia kuin haasteessa mainittuja vaatimuksia (ks. kanteenmuutoskielto).

Haasteen juridisiin vaikutuksiin kuuluu myös se, että asianomainen haasteen vastaanottaja on velvollinen vastaamaan kanteeseen taikka saapumaan tuomioistuimeen haasteessa mainitulla uhalla.

Uudessa vuonna 1993 voimaan tulleessa alioikeusmenettelyssä tuomioistuin voi laissa säädetyin edellytyksin haastehakemuksen puutteellisuuden tai vaatimuksen selvän perusteettomuuden vuoksi heti haastetta antamatta jättää kanteen tutkimatta tai hylätä sen (OK 5:6). Tavallisissa tapauksissa tuomioistuin antaa kuitenkin haastehakemuksen johdosta haasteen. Siinä vastaajaa kehotetaan vastaamaan kanteeseen kirjallisesti tai, jos vastauksen antamisen suullisesti voidaan olettaa nopeuttavan asian käsittelyä, suullisesti istunnossa. Haasteessa on yksityiskohtaisesti lueteltava ne seikat, mitä vastauksen tulee sisältää (ks. vastine oikeudenkäynnissä).

Kirjoittaja: Antti Jokela