sijamuoto | sija


sijamuoto
sija

Määritelmä (fi)

taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa

Selite (fi)

Esimerkiksi abstraktit kieliopilliset sijat kuten nominatiivi, partitiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi toimivat keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä, subjektissa, objektissa, epäsuorassa objektissa, substantiivin etumääritteessä ja predikatiivissa. Semanttisia sijoja taas ovat adverbiaaleina toimivat, merkitykseltään konkreettisemmat sijat, kuten paikallissijat (suomessa inessiivi, elatiivi, illatiivi; adessiivi, ablatiivi, allatiivi).

VISK2008 Sija on morfosyntaktinen ja morfosemanttinen kategoria, jonka tunnus on sijapääte. Sijoja ovat esim. partitiivi ja inessiivi; yhteensä sijoja on suomessa 15. Sijalla ilmaistaan enimmäkseen NP:n tehtävää ja merkitystä lauseessa. Substantiivin adjektiivimääritteen sija perustuu kongruenssiin. (» § 1221.)
Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.

Erikieliset vastineet

stedos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
stedosko muoda	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
case	englanti (English)
sajehäämi	inarinsaame (anarâškielâ)
sââʹjjååʹbleǩ	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
casus	latina (Latina)
cas	ranska (français)
kasus	ruotsi (svenska)
Kasus	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, VISK2008, Dixon2010a, Lönnrot1857

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.2.2026: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →