sääntö


sääntö

Määritelmä

1. kielentutkijan laatima kuvaus jostakin kielen konkreettisesta (erityisesti kieliopillisesta) ilmiöstä

2. puheyhteisön jäsenten kielitajun piirre eli luonnollinen normi, joka ohjaa tavallista kielellistä käyttäytymistä

Selite

1. Sääntöjen esittämisessä käytetään kielitieteellisiä käsitteitä. Esimerkkejä: Englannin kielen substantiivilausekkeessa artikkeli edeltää edussanaa. Suomen kielen sijapäätteet sijoittuvat luvun päätteen jälkeen. Suomen kielen yksikön illatiivin sijapäätteet ovat -Vn, -hVn ja -seen.

2. Tavalliset syntyperäiset puhujat hallitsevat kielensä luonnolliset normit ja osaavat siksi puhua englantia tai suomea osaamatta formuloida kohdassa 1. mainittuja sääntöjä, joissa käytetään kielitieteen teoreettisia termejä.

Sääntö perustuu yleistykseen. Eri kieliteoriat voivat suhtautua säännön luonteeseen eri tavoin. Yleistyksen ehdottomuus tai kattavuus myös vaihtelee eri kielenilmiöissä.

Erikieliset vastineet

rule	englanti (English)
regel	ruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KFT1993

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:sääntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sääntö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →