Kielitiede:sääntö
sääntö
| sääntö |
1. kielentutkijan laatima kuvaus jostakin kielen konkreettisesta (erityisesti kieliopillisesta) ilmiöstä
2. puheyhteisön jäsenten kielitajun piirre eli luonnollinen normi, joka ohjaa tavallista kielellistä käyttäytymistä
1. Sääntöjen esittämisessä käytetään kielitieteellisiä käsitteitä. Esimerkkejä: Englannin kielen substantiivilausekkeessa artikkeli edeltää edussanaa. Suomen kielen sijapäätteet sijoittuvat luvun päätteen jälkeen. Suomen kielen yksikön illatiivin sijapäätteet ovat -Vn, -hVn ja -seen.
2. Tavalliset syntyperäiset puhujat hallitsevat kielensä luonnolliset normit ja osaavat siksi puhua englantia tai suomea osaamatta formuloida kohdassa 1. mainittuja sääntöjä, joissa käytetään kielitieteen teoreettisia termejä.
Sääntö perustuu yleistykseen. Eri kieliteoriat voivat suhtautua säännön luonteeseen eri tavoin. Yleistyksen ehdottomuus tai kattavuus myös vaihtelee eri kielenilmiöissä.
Erikieliset vastineet
| rule | englanti (English) | |
| regel | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.2.2026: Kielitiede:sääntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sääntö.)