Kielitiede:luku

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

luku | numerus

luku
numerus
Definition kieliopillinen piirre, joka nomineissa ja niiden mukaan taipuvissa verbeissä osoittaa, onko puheena olevassa tilanteessa yksi vai useampia osallistujia, ja monissa kielissä verbipiirteenä myös kerrottujen tapahtumien useutta
Explanation Tavallisimpia numeruksia kielissä ovat nominien tarkoitteiden määrää ilmaisevat yksikkö, kaksikko ja monikko, mutta tunnetaan myös kolmen, neljän ja viidenkin osallistujan merkintätavat. Esimerkiksi suomessa luku ilmenee lähinnä ainesanoja lukuun ottamatta kaikissa nomineissa sekä verbeissä, jotka kongruoivat subjektiensa mukaisesti: hallitus vaihtuu - hallitukset vaihtuvat. Saamen kielten rakenteeseen puolestaan kuuluu myös kaksikko eli duaali, joka toimii persoonan hierarkian yläpäässä eli rajoittuu 1. ja 2. persoonaan sekä 3. persoonassa elollisiin tarkoitteisiin. Kieliopillista lukua voidaan siis ilmaista typologisesti erilaisissa kielissä monin eri tavoin ja eri laajuisesti: se voi olla pakollista tai valinnaista, liittyä vain nomineihin tai osaan niistä sekä lisäksi verbeihin tai osaan niistä.
VISK2008 Luku eli numerus on nomineihin ja verbien persoonataivutukseen liittyvä kieliopillinen kategoria, johon kuuluvat yksikkö ja monikko. Vain monikolla on tunnus: koneet, koneilla. Monilla pronomineilla on yksikkövartaloista eroavat monikkomuotonsa, esim. me, te, he, ne, nuo, ne. Verbeillä on monikkomuodoissa erilliset taivutustunnukset: menemme, menitte, menevät.

Equivalents

numrosSuomen romanikieli
numberenglanti
lohkupohjoissaame
numeruspohjoissaame
arvviro
nuumerusviro

Related Concepts

Sources

KFT1993, JK2009, GorbettG2006, Nickel&Sammallahti2011

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.10.2020: Kielitiede:luku. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:luku.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →