luku | numerus

luku
numerus

Määritelmä kieliopillinen piirre, joka nomineissa ja niiden mukaan taipuvissa verbeissä osoittaa, onko puheena olevassa tilanteessa yksi vai useampia osallistujia, ja monissa kielissä verbipiirteenä myös kerrottujen tapahtumien useutta

Selite Tavallisimpia numeruksia kielissä ovat nominien tarkoitteiden määrää ilmaisevat yksikkö, kaksikko ja monikko, mutta tunnetaan myös kolmen, neljän ja viidenkin osallistujan merkintätavat. Esimerkiksi suomessa luku ilmenee lähinnä ainesanoja lukuun ottamatta kaikissa nomineissa sekä verbeissä, jotka kongruoivat subjektiensa mukaisesti: hallitus vaihtuu - hallitukset vaihtuvat. Saamen kielten rakenteeseen puolestaan kuuluu myös kaksikko eli duaali, joka toimii persoonan hierarkian yläpäässä eli rajoittuu 1. ja 2. persoonaan sekä 3. persoonassa elollisiin tarkoitteisiin. Kieliopillista lukua voidaan siis ilmaista typologisesti erilaisissa kielissä monin eri tavoin ja eri laajuisesti: se voi olla pakollista tai valinnaista, liittyä vain nomineihin tai osaan niistä sekä lisäksi verbeihin tai osaan niistä.

VISK2008 Luku eli numerus on nomineihin ja verbien persoonataivutukseen liittyvä kieliopillinen kategoria, johon kuuluvat yksikkö ja monikko. Vain monikolla on tunnus: koneet, koneilla. Monilla pronomineilla on yksikkövartaloista eroavat monikkomuotonsa, esim. me, te, he, ne, nuo, ne. Verbeillä on monikkomuodoissa erilliset taivutustunnukset: menemme, menitte, menevät.

Erikieliset vastineet

numros	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
number	englanti (English)
loho	inarinsaame (anarâškielâ)
lååkk	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
lohku	pohjoissaame (davvisámegiella)
numerus	pohjoissaame (davvisámegiella)
arv	viro (eesti)
nuumerus	viro (eesti)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KFT1993, JK2009, GorbettG2006, Nickel&Sammallahti2011

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Kielitiede:luku. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:luku.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →