Kielitiede:refleksiivisyys
refleksiivisyys
| refleksiivisyys |
Määritelmä
1. sanan kieliopillisesti ilmenevä samaviitteisyys tai leksikaalisesti osoitettu semanttinen vastaavuus toisen kanssa
2. ilmauksen kyky viitata itseensä ja kuvata merkityksensä kielenkäytössä
2. ilmauksen kyky viitata itseensä ja kuvata merkityksensä kielenkäytössä
Selite
1. Kieliopillisesti refleksiivisiä ovat esimerkiksi refleksiivipronominit, jotka ovat samatarkoitteisia lauseen subjektin kanssa (suomessa hän pesi itsensä), ja refleksiiviset verbijohdokset (esim. suomessa hän peseytyi). Myös refleksiivinen subjektista possessiivisuffikseja saa tulkintansa subjektista (hän pesi jalkansa).
2. Metalingvisesti refleksiivisiä ovat selvimmin referentiaalisesti indeksiset ilmaukset, kuten puheaktipronominit (minä, sinä, me, te) ja -verbit (esim. puhua, sanoa, kirjoittaa, kertoa), joilla on performatiivisia tehtäviä.
2. Metalingvisesti refleksiivisiä ovat selvimmin referentiaalisesti indeksiset ilmaukset, kuten puheaktipronominit (minä, sinä, me, te) ja -verbit (esim. puhua, sanoa, kirjoittaa, kertoa), joilla on performatiivisia tehtäviä.
Erikieliset vastineet
| reflexivity | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Lucy1993, SilversteinM1993, ELL, LeinoP1993, RojolaL&LaitinenL1998
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:refleksiivisyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:refleksiivisyys.)