Kielitiede:lokatiivi
lokatiivi
lokatiivi |
Lokatiivi on paikallissija, tarkemmin sanottuna yleinen olosija (vrt. erosija, tulosija, väyläsija), joka ilmaisee ensisijaisesti sijaintia. Lokatiivi esiintyy olosijana sellaisissa kielissä, joiden paikallissijasysteemissä on vain yksi olosija. Tällaisia kieliä ovat uralilaisista kielistä esimerkiksi tundranenetsi. Muista maailman kielistä esimerkiksi turkkilaiskielissä on tyypillisesti yksi olosija, jota nimitetään lokatiiviksi. Tällaisessa käytössä lokatiivi ilmaisee ainoastaan, että jokin tarkoite sijaitsee jossain, mutta ei tarkenna sitä, onko sijainti jonkin sisällä, päällä, vieressä tai muussa mahdollisessa suhteessa toiseen tarkoitteeseen.
Pohjoissaamessa ja itäisissä saamelaiskielissä (esim. inarin- ja kildininsaame) esiintyy lokatiiviksi nimitetty sija, joka ilmaisee ensisijaisesti jossakin olemista tai jostakin poistumista. Toisin sanoen kyseinen sija on sekä olo- että erosija.
Sen lisäksi, että lokatiivi toimii sijannimityksenä, sillä on myös yleisempi merkitys. Termiä lokatiivi voidaan käyttää synonyymina olosijalle, jolloin se viittaa kaikkiin paikallissijoihin niiden tarkemmasta semantiikasta riippumatta. Tässä merkityksessä esimerkiksi suomen inessiivi ja adessiivi ovat lokatiiveja.Erikieliset vastineet
locative | englanti (English) | |
lokativ | inarinsaame (anarâškielâ) | |
lokatiiv | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
lokativ | norja (norsk) | |
lokatiiva | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
lokativ | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- paikallissija (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Aikio&Ylikoski2022, CreisselsD2011, HaspelmathM2011, JohansonL1998, NikolaevaI2014, RießlerM2022, Valtonen&Ylikoski&Aikio2022
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:lokatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:lokatiivi.)