Kielitiede:lausepainotus

    Tieteen termipankista
    (Ohjattu sivulta Kielitiede:lausepaino)

    lausepainotus | lausumapaino | lausepaino

    lausepainotus
    lausumapaino (ehdotettu)
    lausepaino
    lausekorko (vanhentunut)
    Määritelmä äänen voimakkuuden ja sävelkorkeuden nousun tuottama sanan tai tavun prominenssi eli erottuvuus lausuman muusta osasta
    Selite Lausepainotus kuvaa varsinkin kahden sanan kontrastointiin tai rinnastamiseen liittyvää prosessia. Esimerkiksi seuraavassa dialogin kuvauksessa osapuoliin viittaavilla subjektilausekkeilla on kontrastiivinen lausepaino: Täällä on kylmä, sanoin minä. Niin täälläkin, vastasi äiti. Remaattinen, uutta tietoa osoittava paino on tunnusmerkittömämpi. Puheessa lausepainotus on prosodista ja perustuu osin samoihin foneettisin keinoihin kuin sanapaino. Kirjoitetussa tekstissä prominenssia osoitetaan varsinkin sanajärjestyksellä.
    Koivisto 2013 käyttää termiä lausumapaino, joka osoittaa, että kyse on nimenomaan puhutun kielen sanojen keskinäisistä painosuhteista. Ne eivät toisaalta rajoitu välttämättä yhden lauseen tai lausumankaan sisään vaan voivat toimia myös laajemmissa kontekstissa, esimerkiksi kahden vuoron toiminnallisessa kokonaisuudessa.
    Lisätiedot
    Itkonen (1972: 15) pitää lausepainollisina eli prominentteina sanoja, joiden ensitavu joko säilyttää lauseyhteydessä normaalin keskivahvan pääpainonsa tai vaihtaa sen sitäkin voimakkaammaksi eli vahvaksi pääpainoksi. Taka-alalle jäävien, lausepainottomien sanojen ensitavu taas voi menettää potentiaalisen pääpainonsa ja muuttua sivupainolliseksi tai tiettyjen rytmikuvioiden osana olevissa yksitavuissa painottomaksi.
    Myös VISK käyttää termiä lausepaino sanan tai tavun saamasta painosta lauseen kontekstissa. (Vrt. termeihin sanapaino; sivupaino). VISK2008: Lausepainotus on lausuman informaatiorakenteeseen liittyvä ominaisuus. Lausepainot, joita on eri tyyppejä, sijoittuvat lausumassa yleensä varsinkin uutta tietoa ilmaiseville sanoille, ja ne toteutuvat sävelkulun muutoksina, tavallisesti pääpainollisen tavun ja sitä seuraavan painottoman tavun kohdalla. Lausepaino voi sijoittua myös sellaiselle sanalle tai sananosalle, jota puhuja syystä tai toisesta – esim. kontrastoinnin vuoksi – korostaa. Esim. ilmauksessa Mä sanoin KaiJA [enkä Kaisa] korostuu prosodisesti sanan Kaija viimeinen tavu, joka on siis ilmauksen prominentein osa. Vrt. Sanapaino – sananmuodon rakenteellisena ominaisuutena – on kuitenkin sanan ensimmäisellä tavulla.

    Erikieliset vastineet

    sentence accentenglanti (English)
    sentence stressenglanti (English)
    satsbetoningruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    ItkonenT1972, FPS2000, VISK2008, KoivistoV2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 26.4.2024: Kielitiede:lausepainotus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:lausepainotus.)