Kielitiede:deiktinen
deiktinen
deiktinen |
Määritelmä
kieliopillinen tai leksikaalinen elementti, joka suhteuttaa lausuman aikapaikkaiseen kontekstiinsa
Selite
Verbiin liittyviä kieliopillisia deiktisiä keinoja ovat esimerkiksi persoonapäätteet (kuten suomessa yksikön 1. persoonan pääte mene-n tai yksikön 2. persoonan pääte mene-t) tai tempus, jolla suhteutetaan puhehetki kerrottavana olevaan tapahtuma-aikaan (preesens osoittaa tapahtumahetken puhehetken aikaiseksi, preteriti puhehetkeä aiemmaksi). Nominaalisia deiktisiä sanoja ovat persoonapronominit (kuten suomessa minä, sinä hän, me, te, he) ja demonstratiivipronominit (suomessa tämä, tuo se, nämä, nuo, ne). Deiktisessä suhteessa puhetilanteen kontekstiin ovat myös sellaiset proadverbit kuin silloin, täällä, tässä, siellä, siinä, tuolla, tuossa sekä ajan adverbit nyt, kohta, äsken, tänään jne.
Lisätiedot
kr. deiktikos=osoittava
kr. deiktikos=osoittava
VISK2008 Deiktinen on sellainen kieliopillinen aines tai sana, joka kytkee ilmauksen esittämiskontekstiinsa, esim. demonstratiivipronominit ja ilmauksen puhehetkeen liittävä tempus (» § 1423).
Erikieliset vastineet
deiktiko | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
deictic | englanti (English) | |
déictique | ranska (français) | |
deiktisk | ruotsi (svenska) | |
deiktisch | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
LyonsJ1977, KarlssonF2004, JK2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:deiktinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:deiktinen.)