Kielitiede:E-infinitiivi
E-infinitiivi | TE-infinitiivi | II infinitiivi
Tämä sivu on vielä tarkistamatta
| E-infinitiivi | |||
| TE-infinitiivi | |||
| II infinitiivi |
Määritelmä
suomen kielen infiniittinen verbinmuoto, jonka tunnuksena on verbin tyypistä riippuen e tai de, le, ne tai re. Sen sijat ovat inessiivi ja instruktiivi.
Selite
Suomen kielen E-infinitiivi on verbinmuoto, jonka perinteinen nimitys fennistiikassa on II infinitiivi.
E-infinitiivin inessiivin voi muodostaa sekä aktiivi- että passiivivartalosta, esim. laulaessa, laulettaessa; syödessäni, syötäessä; opiskellessamme, opiskeltaessa; noustessaan, noustaessa. Instruktiivilla on vain aktiivimuodot: laulaen, syöden, opiskellen, nousten.Lisätiedot
Inessiivimuotoinen E-infinitiivilauseke esiintyy ajankohdan adverbiaalina toimivassa temporaalirakenteessa, esim. Luen aina syödessäni, instruktiivimuotoinen taas tavan adverbiaalina, esim. Hän hölkkäsi radiota kuunnellen.
VISK2008 E-infinitiivi on nimitys infiniittiselle verbinmuodolle, jonka tunnuksena on verbin tyypistä riippuen e tai konsonantti ja e, ts. de, le, ne tai re. Sen sijat ovat inessiivi ja instruktiivi. E-infinitiivin inessiivin voi muodostaa sekä aktiivi- että passiivivartalosta, esim. laulaessa, laulettaessa; syödessäni, syötäessä; opiskellessamme, opiskeltaessa; noustessaan, noustaessa. Instruktiivilla on vain aktiivimuodot: laulaen, syöden, opiskellen, nousten. Inessiivimuotoinen E-infinitiivilauseke esiintyy ajankohdan adverbiaalina toimivassa temporaalirakenteessa, esim. Luen aina syödessäni, instruktiivimuotoinen taas tavan adverbiaalina, esim. Hän hölkkäsi radiota kuunnellen. (» § 495.) Perinteinen nimitys fennistiikassa on II infinitiivi. Kirjallisuudessa on käytössä myös nimitys TE-infinitiivi.
Lähikäsitteet
- A-infinitiivi (vieruskäsite)
- infinitiivi (yläkäsite)
- MA-infinitiivi (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:E-infinitiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:E-infinitiivi.)