Filosofia:konstruktio

Tieteen termipankista

konstruktio

konstruktio
Määritelmä
1. tieteenfilosofiassa jotakin seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka on jollain tavalla konstruoitua eikä tästä konstruoinnista riippumatta olemassa
2. Heideggerilla luovasti käsitteellistävä viitoitus ja ilmituonti, jolla mielekkyysulottuvuudet saadaan tuotua kieleen
Selite Yleisessä mielessä, esimerkiksi niinkuin asia tieteenfilosofiassa ymmärretään, konstruktio viittaa näkemykseen, jonka mukaan jokin seikka on jollakin tavoin konstruoitu eikä se voisi olla muuten olemassa.
Martin Heidegger (1889-1976) kritisoi Husserlilaista fenomenologista reduktiota, pitäen sitä vain fenomenologisen analyysin ensimmäisenä askeleena. Sen lisäksi tarvitaan destruktiota ja konstruktiota, rakentamista. Todellisiksi rakentuneiden ja mielekkäiden asioiden asiasisältö vaatii tulkintaa, mielekkyysulottuvuuksien tuomista kieleen tavalla, jossa kieltä käytetään "normaalista" poikkeavalla tavalla - ei yksittäisten olioiden nimeämiseen vaan niiden olemisen viitoittamiseen. Konstruktio on siis kielellis-käsitteellinen rakennustyö, näkemisen tapoja avaava käsitteiden käyttö. Konstruktio edellyttää aina olemassa olevan käsitteistön kriittistä analyysiä, erittelyä ja purkamista eli destruktiota.

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BackmanJ2010, KokkonenT2016

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.12.2024: Filosofia:konstruktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:konstruktio.)