Filosofia:konstruktio

    Tieteen termipankista

    konstruktio

    konstruktio
    Määritelmä
    1. tieteenfilosofiassa jotakin seikkaa koskeva näkemys, jonka mukaan tämä seikka on jollain tavalla konstruoitua eikä tästä konstruoinnista riippumatta olemassa
    2. Heideggerilla luovasti käsitteellistävä viitoitus ja ilmituonti, jolla mielekkyysulottuvuudet saadaan tuotua kieleen
    Selite Yleisessä mielessä, esimerkiksi niinkuin asia tieteenfilosofiassa ymmärretään, konstruktio viittaa näkemykseen, jonka mukaan jokin seikka on jollakin tavoin konstruoitu eikä se voisi olla muuten olemassa.
    Martin Heidegger (1889-1976) kritisoi Husserlilaista fenomenologista reduktiota, pitäen sitä vain fenomenologisen analyysin ensimmäisenä askeleena. Sen lisäksi tarvitaan destruktiota ja konstruktiota, rakentamista. Todellisiksi rakentuneiden ja mielekkäiden asioiden asiasisältö vaatii tulkintaa, mielekkyysulottuvuuksien tuomista kieleen tavalla, jossa kieltä käytetään "normaalista" poikkeavalla tavalla - ei yksittäisten olioiden nimeämiseen vaan niiden olemisen viitoittamiseen. Konstruktio on siis kielellis-käsitteellinen rakennustyö, näkemisen tapoja avaava käsitteiden käyttö. Konstruktio edellyttää aina olemassa olevan käsitteistön kriittistä analyysiä, erittelyä ja purkamista eli destruktiota.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    BackmanJ2010, KokkonenT2016

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:konstruktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:konstruktio.)