Kielitiede:intentionaalisuus
intentionaalisuus
intentionaalisuus |
Määritelmä
1. kielellisen tai muun toiminnan suuntautuneisuus johonkin
2. sen perustuminen puhujan tai toimijan enemmän tai vähemmän tietoiseen aikomukseen tai tarkoitukseen
1. kielellisen tai muun toiminnan suuntautuneisuus johonkin
2. sen perustuminen puhujan tai toimijan enemmän tai vähemmän tietoiseen aikomukseen tai tarkoitukseen
Selite
Intentionaalisuuden piirre kuulunut tiettyjen grammaattisten ja joskus leksikaalistenkin merkitysten kuvaukseen. Sitä on käytetty esimerkiksi aikomusta, tarkoitusta tai toivomusta ilmaisevan modaliteetin nimityksenä. Se on myös luettu roolisemantiikassa ilmausten ns. agentiivisuuspiirteisiin ja verbisemantiikassa propositionaalisten asenteiden alaryhmään. Lisäksi sitä on käytetty puheaktipragmatiikan käsitteenä.
Lisätiedot
Varsinkin kielifilosofien intentionaalisuuden käsitteellä on ollut vaikutusta lingvistiseen pragmatiikkaan ja modaaliteettien tutkimukseen, Suomessa esim. keskustelun periaatteiden teorialla (H. P. Grice 1975) puhujan tarkoitusperien ja asenteiden kuvauksessa ja (J. Hintikan) mahdollisten maailmain semantiikalla modaali-ilmausten kuvauksessa.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HakulinenA&KarlssonF1995, PajunenA1988, LaitinenL1992, ItkonenE1996, PajunenA2001, KarlssonF2004, LarjavaaraMa2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:intentionaalisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:intentionaalisuus.)