Kielitiede:sijapääte
sijapääte
sijapääte |
Määritelmä
sijan tunnus, joka liittyy nominin vartaloon ja ilmaisee sanan tai lausekkeen suhdetta muuhun lauseeseen
Selite
Sijapäätteen asu vaihtelee vokaaliharmonian mukaisesti: esim. paperilla - levykkeellä, pienenä - isona. Lisäksi sen muoto riippuu taivutustyypistä: esim. katuun, maahan, veneeseen, perheisiin.
Lisätiedot
VISK2008 Sijapääte on sijan tunnus. Se liittyy sanan vartaloon ja ilmaisee mm., missä syntaktisessa ja semanttisessa suhteessa nominaalinen sana tai lauseke on muuhun lauseeseen: Kirjoitin kirjeen äidilleni illalla. (Ks. myös § 1221.)
Erikieliset vastineet
stedosko ȟluutiba | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
case ending | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- persoonapääte (vieruskäsite)
- pääte (yläkäsite)
- sija (yläkäsite)
- tunnus (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:sijapääte. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sijapääte.)