Kielitiede:finiittiverbi
finiittiverbi | finiittinen verbi | persoonamuotoinen verbi
| finiittiverbi | |||
| finiittinen verbi | |||
| persoonamuotoinen verbi |
Määritelmä
lauseen pääjäsen, verbin persoonamuoto, josta ilmenee mm. puheenaolevan toiminnan tapahtuma-aika suhteessa puhehetkeen eli tempus
Selite
Finiittiverbi voi suomessa yksin muodostaa lauseen, esimerkiksi Odotetaan tai Lähtisitkö? Finiittiverbi kongruoi lauseen toiseen pääjäsenen subjektin kanssa persoonassa ja luvussa
Lisätiedot
VISK2008 Finiittiverbi eli finiittinen verbi on verbinmuoto, jonka keskeinen tuntomerkki on kieliopillinen persoona, ts. verbi kongruoi perussubjektin kanssa tai kyseessä on passiivimuoto tai muu yksipersoonainen muoto; lisäksi finiittiverbiin sisältyvät tempus ja modus (kieltoverbi on muun kuin persoonan suhteen vajaa). Finiittisiä muotoja ovat esim. en, olette, katsoi, lähtisivät, lähdettiin, lähdettäis(iin), täytyi. Finiittiverbi on lauseen välttämätön osa. Lisäksi verbeillä on infiniittimuotoja.
Erikieliset vastineet
| finiito verbos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| finiitosko verbos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| finittveʹrbb | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) |
Lähikäsitteet
- infiniittimuoto (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:finiittiverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:finiittiverbi.)