Kielitiede:kieli
kieli
kieli |
1. ihmisyhteisön luonnollinen (verbaalinen) viestintäjärjestelmä, joka toteutuu esim. puhumalla, kirjoittamalla ja viittomalla
2. tietyn yhteisön, esimerkiksi kansakunnan tai kansakuntien ryhmän yhteinen ilmaisuväline, joka erottaa sen muista vastaavista (kuten suomi, kiina, saame, englanti jne.) ja määrittyy osin poliittisesti
(1) Ihmiskieltä säätelevät ns. luonnolliset normit. Se sisältää leksikon, kieliopin ja fonologian, ja mukaan luetaan myös nonverbaalit keinot, kuten painotus tai intonaatio. (2) Kansakuntien tai muiden ryhmien virallisia kieliä (kansalliskieliä, kirjakieliä) on yleensä standardisoitu keinotekoisin normein. Kieliksi kutsutaan usein myös tietyissä tilanteissa puhuttuja tai kirjoitettuja kielimuotoja kuten arkikieltä, kirjallisuuden kieltä, lakikieltä, tieteen kieltä jne. Keinotekoisia kieliä (3) kielitieteessä ei tutkita.
Erikieliset vastineet
tšimb | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
language | englanti (English) | |
mál | fääri (føroyskt) | |
kielâ | inarinsaame (anarâškielâ) | |
言語 | japani (日本語) | |
ǩiõll | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
йылме | mari (марий йылме) | |
giella | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
språk | ruotsi (svenska) | |
nyelv | unkari (magyar) | |
язык | venäjä (русский) | |
keel | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- keinotekoinen normi (alakäsite)
- luonnollinen normi (alakäsite)
- murre
- puhe
Käytetyt lähteet
KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, ELL
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:kieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieli.)