Oikeustiede:oikeuslingvistiikka
oikeuslingvistiikka
oikeuslingvistiikka |
Oikeuslingvistiikka ei ole kielitieteen haara sanan varsinaisessa mielessä, mutta alan tutkimuksessa hyödynnetään kielitieteellisiä menetelmiä. Oikeuslingvistiikkaa onkin luonnehdittu oikeus- ja kielitieteen, erityisesti sovelletun kielitieteen synteesiksi.
Usein oikeuslingvistiseen tutkimukseen sisältyy kahden tai usean oikeuskielen kontrastiivinen analyysi. Tällöin kyse on vertailevasta oikeuslingvistiikasta eli kontrastiivisesta oikeuslingvistiikasta, joka palvelee mm. juridisen kääntämisen tarpeita.
Oikeuskielen tutkimus ei kaikkialla kulje nimellä oikeuslingvistiikka. Englanninkielisissä maissa tutkijat ovat yleensä käyttäneet ilmausta law and language ('oikeus ja kieli'). 2000-luvun kehitys osoittaa kuitenkin, että termit legal linguistics ja jurilinguistics ovat yleistymässä englanniksi julkaistavassa kirjallisuudessa. Kuvaava esimerkki on Marcus Galdian teos Lectures on Legal Linguistics (2017).
Ammattikielten tutkimuksessa oikeuskieltä tarkastellaan usein suhteessa muihin erikois- tai ammattikieliin (esim. talouden ja kaupan alan kielenkäyttöön ja termistöön). Tällöin oikeuslingvistinen tutkimus ja ammattikielten yleinen tutkimus lomittuvat toisiinsa (ks. ammattikieli, erikoiskieli).
Varsinkin englanninkielisissä maissa on kehitetty forensista lingvistiikkaa. Kyse on kielitieteellisten menetelmien käytöstä juridisessa todistelussa (esim. asiakirjojen oikeaperäisyyden selvittäminen tai ihmisäänen foneettinen analyysi uhkasoiton tekijän tunnistamiseksi). Forensinen lingvistiikka on soveltavan kielitieteen haara, joka voidaan lukea osaksi oikeuslingvistiikkaa tai sen lähialaksi.Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
CornuG2005, GaldiaM2017, GirardMH2019, Gémar&Kasirer2005, MattilaH2017, Salmi-TolonenT2013, Mattila2021
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:oikeuslingvistiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeuslingvistiikka.)