Filosofia:ruumiinfenomenologia
ruumiinfenomenologia
| ruumiinfenomenologia |
Määritelmä
ihmisruumiin fenomenologinen tarkastelutapa
Selite
Edmund Husserlin (1859-1938) mukaan teoretisoiva toiminta edellyttää liikkumista, havaitsemista jne. Siksi kehon toimintojen selitys edellyttää myös henkilökohtaisen suhteemme ruumiiseen huomioon ottamista. Tämä taas johtaa siihen, että tietoisuus on aina jollakin tavoin ruumiillinen - tietoisuus on ruumiillista tietoisuutta. Kun esimerkiksi kosketan vasenta kättäni oikealla kädelläni, vasen käteni on havaintokokemukseni kohde. Vasen käteni ei kuitenkaan ilmene pelkkänä materiaalisena kappaleena, vaan eletyn ruumiini havaittavana jäsenenä.
Huomiota tietoisuuden ruumiillisuudesta piti merkittävänä Maurice Merleau-Ponty (1908-1961), joka kehitti edelleen Husserlin ruumiinfenomenologiaa teoksessaan Phénoménologie de la perception (1945). Merleau-Pontyn mukaan ihmisen ruumiin ja maailman välillä on eräänlainen ennalta-asetettu harmonia - maailma vaikuttaa näköhavaintoihimme, avaruus ruumillisiin eleihin jne. Hän suhtautuu tämän vuoksi kriittisesti kartesiolaisuuteen, jonka mukaan tietoisuuden ja ruumiin välillä on erottamaton kuilu. Samoin Merleau-Ponty ei pidä vain tiedostavaa minää totuuden lähteenä maailmasta.
Merleau-Ponty erottaa toisistaan yksilöruumiin eli oman ruumiin ja "esipersoonallisen", anonyymin ruumiin. Kyse on ruumiskokemuksen kahdesta tasosta. Ruumiin esipersoonalliset kerrokset pitävät huolen liikkeestä ja havainnosta; persoonalliset ratkaisut, arvostelmat, päätökset ja teot riippuvat niistä. Molemmat tasot ovat intentionaalisia, mutta eri tavoin - tietoisten aktien intentionaalisuus edellyttää anonyymin ruumiin operatiivista intentionaalisuutta. Näiden käsitteiden kautta Merleau-Ponty käsittelee elävän ruumiin ilmaisuja, mukaanlukien seksuaalisuus, pyrkimyksenään kuvata eroottinen näkeminen sellaisena kuin se tapahtuu.
Merleau-Pontyn mukaan havainto merkitsee elävän ruumiin kokonaisvaltaista suhdetta toiseen ilmaisulliseen ruumiiseen. Se ei siis ole ajattelun akti vaan ruumiillinen sidos maailmaan; maailma todellistuu ruumiin kautta. Ilman ruumista minkäänlainen tieto ei Merleau-Pontyn mukaan ole mahdollista - samoin intersubjektiivisuus on riippuvainen ruumiista. Mikäli onnistutaan keskittämään huomio havaittuun kohteeseen sellaisena kuin se ilmenee meille ennen teorian vaatimia abstraktioita, voidaan huomata, että se on kaikissa tapauksissa ilmaiseva. Toisin sanoen merkitykset eivät kuulu vain ihmisruumiille tai elävällä ruumiille, vaan kaikelle mikä voidaan havaita. Merkityksellinen taso voidaan löytää esimerkiksi työvalineistä, luonnonolioista, materiaaleista ja esteettisistä objekteista. Merleau-Ponty pitääkin fenomenologiaa paradoksaalisena hankkeena. Se ottaa etäisyyttä maailmaan löytääkseen uudelleen sen naiivin siteemme maailmaan, joka edeltää ajattelua ja tietoa. Hänen mukaansa filosofian tehtävä on oppia näkemään maailma uudelleen.
Suuri osa 1900-luvun sukupuoliteoriasta ja feministisestä filosofiasta perustuu Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaan siitä huolimatta, että sitä on usein pidetty liian mieskeskeisenä.
Huomiota tietoisuuden ruumiillisuudesta piti merkittävänä Maurice Merleau-Ponty (1908-1961), joka kehitti edelleen Husserlin ruumiinfenomenologiaa teoksessaan Phénoménologie de la perception (1945). Merleau-Pontyn mukaan ihmisen ruumiin ja maailman välillä on eräänlainen ennalta-asetettu harmonia - maailma vaikuttaa näköhavaintoihimme, avaruus ruumillisiin eleihin jne. Hän suhtautuu tämän vuoksi kriittisesti kartesiolaisuuteen, jonka mukaan tietoisuuden ja ruumiin välillä on erottamaton kuilu. Samoin Merleau-Ponty ei pidä vain tiedostavaa minää totuuden lähteenä maailmasta.
Merleau-Ponty erottaa toisistaan yksilöruumiin eli oman ruumiin ja "esipersoonallisen", anonyymin ruumiin. Kyse on ruumiskokemuksen kahdesta tasosta. Ruumiin esipersoonalliset kerrokset pitävät huolen liikkeestä ja havainnosta; persoonalliset ratkaisut, arvostelmat, päätökset ja teot riippuvat niistä. Molemmat tasot ovat intentionaalisia, mutta eri tavoin - tietoisten aktien intentionaalisuus edellyttää anonyymin ruumiin operatiivista intentionaalisuutta. Näiden käsitteiden kautta Merleau-Ponty käsittelee elävän ruumiin ilmaisuja, mukaanlukien seksuaalisuus, pyrkimyksenään kuvata eroottinen näkeminen sellaisena kuin se tapahtuu.
Merleau-Pontyn mukaan havainto merkitsee elävän ruumiin kokonaisvaltaista suhdetta toiseen ilmaisulliseen ruumiiseen. Se ei siis ole ajattelun akti vaan ruumiillinen sidos maailmaan; maailma todellistuu ruumiin kautta. Ilman ruumista minkäänlainen tieto ei Merleau-Pontyn mukaan ole mahdollista - samoin intersubjektiivisuus on riippuvainen ruumiista. Mikäli onnistutaan keskittämään huomio havaittuun kohteeseen sellaisena kuin se ilmenee meille ennen teorian vaatimia abstraktioita, voidaan huomata, että se on kaikissa tapauksissa ilmaiseva. Toisin sanoen merkitykset eivät kuulu vain ihmisruumiille tai elävällä ruumiille, vaan kaikelle mikä voidaan havaita. Merkityksellinen taso voidaan löytää esimerkiksi työvalineistä, luonnonolioista, materiaaleista ja esteettisistä objekteista. Merleau-Ponty pitääkin fenomenologiaa paradoksaalisena hankkeena. Se ottaa etäisyyttä maailmaan löytääkseen uudelleen sen naiivin siteemme maailmaan, joka edeltää ajattelua ja tietoa. Hänen mukaansa filosofian tehtävä on oppia näkemään maailma uudelleen.
Suuri osa 1900-luvun sukupuoliteoriasta ja feministisestä filosofiasta perustuu Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaan siitä huolimatta, että sitä on usein pidetty liian mieskeskeisenä.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HeinämaaS2002, HotanenJ2010, TaipaleJ2014, Logos2007, Moran2000
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:ruumiinfenomenologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ruumiinfenomenologia.)