Filosofia:elävä ruumis
elävä ruumis | eletty ruumis
| elävä ruumis | |||
| eletty ruumis |
Määritelmä
Husserlin ruumiinfenomenologiassa kehoa merkitsevä käsite
Selite
Edmund Husserl (1859-1938) erotti toisistaan kappaleet (Körper) ja elävät ruumiit (Leib). Elävää ruumista tai kehoa voi tarkastella joko luonnotieteellisesti (biotieteet) tai fenomenologisesti (ruumiinfenomenologia). Jälkimmäisessä tarkastelutavassa elävää ruumista tarkastellaan henkilönä. Tällöin niiden käyttäytyminen ja toiminta näyttäytyvät päämäärien, suuntien, merkitysten ja arvojen kautta. Me pikemmin vastaamme elävien ruumiiden liikkeisiin ja asentoihin kuin selitämme niitä. Tällä tavalla elävä ruumis nähdään ilmaisevana. Sielu tai mieli koetaan periaatteena tai voimana, joka luo yhteyden ruumiin eri osien ja alueiden, eleiden, liikkeiden ja asentojen välille. Ruumis koetaan siis sielullisena. Sielun ja ruumiin suhde muuttuu Husserlilla spatiaalisesta ilmaistun ja ilmaiseva väliseksi suhteeksi, joka muistuttaa kielellistä merkityssuhdetta. Husserlin mukaan myös luonnontieteellinen kehon tarkastelu rakentuu henkilönä tarkastelun varaan. Teoretisoiva toiminta edellyttää liikkumista, havaitsemista jne. Siksi kehon toimintojen selitys edellyttää myös henkilökohtaisen suhteemme ruumiiseen huomioon ottamista.
Erikieliset vastineet
| Leib | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HeinämaaS2002, HotanenJ2010, TaipaleJ2014, Logos2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:elävä ruumis. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:elävä ruumis.)