Oikeustiede:acquis communautaire/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Acquis communautaire eli yhteisön säännöstö on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävä oikeusperusta, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita yhteisesti. Jatkuvasti kehittyvään acquis communautaireen kuuluu:

1) perussopimusten sisältö, periaatteet ja poliittiset tavoitteet, 2) perussopimusten nojalla hyväksytty lainsäädäntö ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö, 3) unionin toimialalla hyväksytyt julistukset ja päätöslauselmat, 4) yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiakirjat, 5) oikeus- ja sisäasioita koskevat asiakirjat ja 6) yhteisön tekemät kansainväliset sopimukset sekä jäsenvaltioiden unioniasioissa keskenään tekemät sopimukset.

Suhde jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin. Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquisin soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.

Karkeasti yleistäen perustamissopimukset muutoksineen voimaan saatetaan kansainvälisinä velvoitteina, sekasopimukset Suomen kansalliseen toimivaltaan kuuluvilta osiltaan voimaansaatetaan niin ikään, asetukset ja EU:n toimivaltaan kuuluvat kansainvälisoikeudelliset sopimukset ovat suoraan voimassa kansallisen oikeusjärjestyksen osina, Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksillä on omat kansalliseen oikeusjärjestykseen ulottuvat välittömät oikeusvaikutuksensa, direktiivit ja päätökset (EU-oikeudellisesti normeiksi ymmärrettyinä) implementoidaan l. täytäntöönpannaan säädöksin ja soft law- tyyppiset (suosituksen omaiset) päätökset toteutetaan tarvittaessa lainsäädäntötoimin tai hallinnollisin päätöksin.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita