Oikeustiede:ministeri/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Eräänlaisena ministerin kelpoisuusehdon kaltaisena parlamentarismia toteuttavana säännöksenä on PeL 3.2 §. Sen mukaan valtioneuvoston jäsenen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Luottamusta ei nimitysvaiheessa erikseen varmisteta. Uuden hallituksen nimittämismenettelyn päätösvaiheessa eduskunnassa enemmistönä olevat ryhmät ja niitä edustavat puolueet sopivat pääministerin henkilöstä, hallituksen ohjelmasta ja käytännössä myös ministereistä, joten sopimus ja eduskunnan täysistuntopäätös pääministerin henkilöstä on vahva indisio luottamuksen olemassaolosta. Nimityspäätöksen jälkeen valtioneuvoston on kuitenkin PeL 62 §:n mukaisesti viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Tiedonannon käsittelyn lopuksi eduskunnan täysistunnossa äänestetään siitä, nauttiiko valtioneuvosto, yksittäiset ministerit mukaan lukien, eduskunnan luottamusta.

Eduskunnan päätös, joka ilmaisee sen, ettei ministeri nauti eduskunnan luottamusta, johtaa ministerin eroon. Valtioneuvoston jäsenen "toimikausi" kestää nimityspäätöksestä ministerin vapauttamiseen valtioneuvoston jäsenyydestä tasavallan presidentin päätöksin.

Ministerin tehtävät jakaantuvat valtioneuvostotasoon (yleisistunnot ja erityyppiset ministeriryhmät, valtioneuvoston valiokunnat ja hallituksen iltakoulu), osallistumiseen eduskunnan toimintaan ja toimintaan ministeriössä ministeriön päällikkönä tai ministeriöön nimitettynä. Ministereillä on lisäksi, osittain ministeriön toimialan mukaisia, erityyppisiä muita yhteiskunnallisia tehtäviä. Ministereillä on myös erilaisia kansainvälisiä tehtäviä, ja ministeri osallistuu EU:n toimielinten kokouksiin (kuten EU:n neuvosto eri kokoonpanoissa) ja muuhun toimintaan.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita