Filosofia:puheakti
puheakti
| puheakti |
Määritelmä
Austinin ja Searlen kehittämä kielifilosofinen teoria, jossa kielelliset ilmaukset nähdään toimintana ajattelun sijaan
Selite
Puheaktiteorian lähtökohta on Wittgensteinin myöhäisfilosofian huomio, jonka mukaan kieltä käytetään paljon muuhunkin kuin väitteiden esittämiseen ja maailman kuvaamiseen. Puheaktiteoria on ollut tärkeä lisä merkitysteoriaan ja kielifilosofiaan sekä kielitieteeseen. Puheaktiteorian kehitti John Austin (1911-1960) teoksessaan How To Do Things With Words (1962) käsitellessään kielellisen ilmaisun merkitystä. Austinin mukaan on olennaista se, mihin ilmausta käytetään ja tämä on kielenkäytön puheakti-aspekti. Puheakti sisältää nimenomaan sanomisen pelkän ajattelun sijaan, ja tässä mielessä jonkin sanominen on jonkin tekemistä, kiellisen aktin suorittamista. Austin erotti toisistaan konstantiivit, jotka ovat tosia tai epätosia, ja performatiivit (esim. lupaan, kastan), joiden pelkällä lausumisella tehdään jokin teko, joka muuttaa maailmaa. Myöhemmin Austin hylkäsi tämän jyrkän vastakkainasettelun ja päätyi pitämään myös konstantiiveja performatiivien erityistapauksena – myös väittäminen on teko. Toisaalta moniin kielellisiin tekoihin (esim. vakuuttamiseen) liittyy sisältö, joka on tosi tai epätosi.Austin jako puheaktit kolmeen lajiin:
1. lokutiivinen akti on jonkin sanomista
2. illokutiivinen akti on akti, jossa suoritetaan jotakin, esimerkiksi lupaaminen, kysely, ehdotus tai määrääminen
3. perlokutiivinen akti on akti, joka suoritetaan sanomalla jotakin joka tuottaa tiettyjä seurauksia yleisön tunteiden, ajatusten tai toiminnan suhteen.
Austin väitti, että erottamalla nämä aktit toisistaan voidaan välttää monia perinteisiä filosofisia ongelmia. John Searle (1932-) on kehittänyt puheaktiteoriaa oman hypoteesinsa varassa, jonka mukaan kielen puhuminen on osallistumista sääntöjen hallitsemaan käytöksen muotoon.
Puheaktiteorian tutkijat ovat olleet kiinnostuneita lähinnä illokutiivisista akteista ja puhujien intentioista. Puheaktiteoria vastustaa pääosin semantiikkaan perustuvaa merkityksen teoriaa ja voidaan nähdä pragmatistisena tutkimussuuntauksena.
1. lokutiivinen akti on jonkin sanomista
2. illokutiivinen akti on akti, jossa suoritetaan jotakin, esimerkiksi lupaaminen, kysely, ehdotus tai määrääminen
3. perlokutiivinen akti on akti, joka suoritetaan sanomalla jotakin joka tuottaa tiettyjä seurauksia yleisön tunteiden, ajatusten tai toiminnan suhteen.
Austin väitti, että erottamalla nämä aktit toisistaan voidaan välttää monia perinteisiä filosofisia ongelmia. John Searle (1932-) on kehittänyt puheaktiteoriaa oman hypoteesinsa varassa, jonka mukaan kielen puhuminen on osallistumista sääntöjen hallitsemaan käytöksen muotoon.
Puheaktiteorian tutkijat ovat olleet kiinnostuneita lähinnä illokutiivisista akteista ja puhujien intentioista. Puheaktiteoria vastustaa pääosin semantiikkaan perustuvaa merkityksen teoriaa ja voidaan nähdä pragmatistisena tutkimussuuntauksena.
Lisätiedot
ks. puheaktiteoria myös kielitieteessä ja kirjallisuudentutkimuksessa.
Erikieliset vastineet
| speech act | englanti (English) | |
| acte de parole | ranska (français) | |
| Sprechakt | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
BunninNYuJ2004, RaatikainenP2014a, Logos2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:puheakti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:puheakti.)