Kirjallisuudentutkimus:puheakti

    Tieteen termipankista

    puheakti

    puheakti
    Määritelmä kielifilosofiasta kirjallisuudentutkimuksen käyttöön omaksuttu käsitys teksteistä kommunikatiivisena toimintana eli sanallisina tekoina, jotka saavat aikaan muutoksia teosten sisällä ja niiden ulkopuolisessa todellisuudessa
    Selite

    Kielifilosofi J.L.Austinin How to Do Things With Words (1962) -teoksessaan esittämät alkuperäiset puheaktit olivat tavoitehakuisia, puhetilanteissa esitettyjä ilmaisullisia kokonaisuuksia, kuten lupaus, käsky, vetoomus, anteeksipyyntö, tervehdys, tiedotus tai uutinen. Austin korosti puhetapahtumien toiminnallista, sääntöihin tai konventioihin perustuvaa luonnetta. Hän jakoi puheaktit eli performatiivit (performatives) seuraavasti:

    • lokutiivinen akti (locutionary act): viittaa ilmaisun kieliopilliseen muotoon
    • illokutiivinen akti (illocutionary act): sisältää ilmaisun tarkoituksen. Illokutiivinen sävy ei yleensä selviä ilmaisun kirjaimellisesta merkityksestä; lausuma "sinä se jaksat touhuta" voi olla tarkoitukseltaan yhtä hyvin kielteinen kuin myönteinenkin
    • perlokutiivinen akti (perlocutionary act): kattaa lukijaan tai kuulijaan tekemänsä vaikutuksen

    Austin itse ei pitänyt puheaktien soveltamista kirjoitettuun ilmaisuun sopivana, koska piti tekstejä puheeseen nähden parasiittisena.

    John R. Searle (1979) katsoi Austinin verbeihin keskittyneen teorian sopivan myös laajemman ilmaisun ja kirjoitettujen tekstien analysoimiseen. Lisäksi hän yksinkertaisti Austinin monimutkaista puheaktien luokittelua viiteen erottelukriteeriin:

    • assertatiivit (assertives): puhuja kertoo miten asiat ovat ja sitoutuu sanotun totuusarvoon.
    • direktiivit (directives): puhuja yrittää saada kuulijan tekemään jotain.
    • komissiivit (comissives): puhuja sitoutuu lausumallaan tekemään jotain.
    • ekspressiivit (expressives): puhuja ilmaisee tunteensa tai asenteensa kyseisestä asiasta.
    • deklaratiivit (declarations): puhujan lausuma vaikuttaa tai toteuttaa asiantilan.


    Jälkiklassisen narratologian retorinen ja kognitiivinen suuntaus ovat laajentaneet ja soveltaneet puheakteja kirjallisuudentutkimuksen kontekstissa narratiivisen aktin ja performatiivin käsitteiden muodossa.

    Erikieliset vastineet

    speech actenglanti (English)
    acte de paroleranska (français)
    Sprechaktsaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, SearleJ1979, BernsU2014

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:puheakti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:puheakti.)