tuomion perusteleminen

Määritelmä tuomion perusteluissa tuomioistuin ilmoittaa syyt, jotka ovat johtaneet ratkaisun johtopäätösosasta ilmenevään oikeusseuraamukseen eli lopputulokseen

Selite

Tuomioistuimella on lakiin perustuva perusteluvelvollisuus (OK 24:4 ja ROL 11:4), joka koskee tuomion lisäksi myös päätöstä. Oikeus saada perusteltu päätös mainitaan perustuslaissa käsittelyn julkisuuden, kuulemisperiaatteen sekä muutoksenhakuoikeuden ohella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivenä (PL 21.2 §). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva ihmisoikeussopimuksen 6 artikla asettaa tuomioistuimelle velvollisuuden perustella päätöksiään.

Perustelut voidaan jakaa faktaperusteluihin ja oikeudellisiin perusteluihin. Fakta- eli tosiasiaperusteluista ilmenee, minkä sisältöiseen tapahtumainkulkuun ja oikeustosiseikastoon ratkaisun lopputulos perustuu. Oikeudelliset perustelut puolestaan sisältävät tuomioistuimen kananoton siitä, miten tuota oikeustosiseikastoa on suhteessa kanteessa tai syytteessä esitettyihin vaatimuksiin lain nojalla arvioitava.

Perustelusäännökset velvoittavat tuomioistuimen tuomaan julki sekä faktaperustelut että oikeudelliset perustelut. OK 24:4:n ja ROL 11:4:n mukaan perusteluista tulee käydä ilmi, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös mainittava, millä perusteella jokin riitainen oikeustosiseikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.

Faktaperustelujen osalta vähimmäisvaatimuksena on, että perusteluissa mainitaan se oikeustosiseikasto eli välittömästi relevantti tapahtumainkulku, johon tuomioistuin on näyttökysymyksen ratkaisussaan päätynyt. Jos asianosaiset ovat olleet näytön osalta erimielisiä, eli kun esimerkiksi syyte on kiistetty, tuomioistuin joutuu perustelemaan todistusharkintansa lopputuloksen, eli kertomaan, miksi näyttökysymys on ratkaistu tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomioistuin ilmoittaa, miten asianosaisten esittämää ristiriitaisia todisteita on punnittu eli millainen todistusvoima niille on annettu, ja miten todisteita on verrattu keskenään. Ei siis riitä, että perusteluissa vain luetellaan tosiaan vastaan puhuvia todisteita, joista on sitten päädytty tiettyyn lopputulokseen, vaan perusteluista tulee käydä ilmi todisteiden keskinäisen painoarvon määrittely ja yleensä todistusharkintaa koskeva päättely. Perusteluvelvollisuus ei täyty ainoastaan näytön selostamisella. Tuomiossa joudutaan toisinaan perustelemaan myös todistustaakan jakoa tai näytön riittävyyttä eli näyttökynnyksen ylittymistä koskevia kysymyksiä.

Oikeuskysymysten osalta laki velvoittaa tuomioistuinta tuomaan perusteluissaan julki, mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Selvissä tapauksissa riittää viittaus sovellettuihin lain säännöksiin ja muihin oikeuslähteisiin. Jos asianosaiset ovat olleet lain soveltamisen osalta erimielisiä tai jos oikeuskysymys on osoittautunut jutussa tulkinnanvaraiseksi, on yleensä tarpeen, että tuomioistuin selostaa perusteluissaan tarkemmin oikeudellista arviointiaan. Perusteluissa voidaan viitata oikeusohjeina lain säännösten ohella myös yleisiin oikeusperiaatteisiin, lakien valmistelutöihin, ylimmän oikeuden ennakkopäätöksiin ja oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. ”On katsottava” -tyyppinen perustelutapa ei riitä, ja asianmukaisissa perusteluissa on usein tarpeen tuoda lopputulosta puoltavien pro-argumenttien ohella myös vasta-argumentteja (contra-argumentit) ja mainita, miksi pro-argumenteille on annettu punninnassa vasta-argumentteja suurempi painoarvo.

Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti, joka ilmenee käytännössä yleensä perustelujen riittämättömyytenä tai ainakin jonkinasteisena puuttumisena, on oikeudenkäyntivirhe, joka voi, jos tuomioon haetaan muutosta, muodostaa jutun palauttamisperusteen. Korkein oikeus on antanut useita ennakkopäätöksiä, joissa varsinkin faktaperustelujen puutteellisuus on johtanut jutun palauttamiseen.

Tuomion perusteilla on merkitystä ennen muuta jutun asianosaisille, sillä asianosainen ja varsinkin jutun hävinnyt osapuoli haluaa tietää, mitkä syyt ovat johtaneet jutun lopputulokseen. Perusteluvaatimuksen täyttämisellä asianosaisille osoitetaan, että heitä ei ole oikeudenkäynnissä vain kuultu, vaan että heidän esityksensä ja mielipiteensä on myös otettu huomioon. Perustelujen avulla jutun hävinnyt asianosainen kykenee usein arvioimaan, kannattaako hänen hakea muutosta ja mihin seikkoihin ja kysymyksiin hänen tulisi valituksessaan kiinnittää huomiota.

Perustelut auttavat myös tuomareita kontrolloimaan ratkaisuperusteiden oikeellisuutta. Perustelujen avulla riski siitä, että ratkaisu perustuisi vain jonkinlaiseen intuitiiviseen tai epämääräiseen yleisnäkemykseen, vähenee. Ylimpien oikeusasteiden ennakkopäätösten merkitys vastaisen oikeuskäytännön ohjaajana riippuu paljon siitä, miten seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi päätökset on onnistuttu perustelemaan.

Perusteluvelvollisuudella ja tuomioistuinten perustelujen laadulla on tärkeä merkitys lainkäytön nauttiman luottamuksen kannalta. Perustelujen avulla tuomioistuinten vallankäyttöä voidaan valvoa tehokkaasti. Luottamus tuomioistuimiin ei synny itsestään, vaan tuomioistuinten on se ansaittava. Tuomarin perusteluvastuulla on tässä keskeinen merkitys.

Nykyisin tuomioistuinten perustelujen taso on selvästi parantunut. Varsinkin ylinten tuomioistuinten perusteluissa pyritään jatkuvasti seikkaperäisyyteen, avoimuuteen ja perustelujen ymmärrettävyyden lisäämiseen. Pro et contra -perustelutapa on yleistynyt myös alemmissa oikeusasteissa, mutta oikeuskysymysten perusteluissa olisi vielä paljon kohentamisen varaa.

Epäkohtana on pidettävä sitä, ettei korkein oikeus perustele millään tavalla valituslupahakemusten hylkäämistä koskevia päätöksiään. Hovioikeuden päätös, joilla jatkokäsittelylupahakemus hylätään, ei perustella konkreettisilla syillä, vaan päätöksessä tyydytään ainoastaan luettelemaan luvan myöntämisperusteet ja toteamaan, ettei lupaa ole sanotuilla perusteilla syytä myöntää.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jyrki Virolainen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HuovilaM2003, JokelaA2008, LappalainenJ2001, Virolainen&Martikainen2003, Virolainen&Martikainen2010

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Oikeustiede:tuomion perusteleminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tuomion perusteleminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →