Oikeustiede:velan vanhentuminen
velan vanhentuminen | saamisen vanhentuminen
velan vanhentuminen | |||
saamisen vanhentuminen |
Velan vanhentumisesta annetun laissa (vanhentumislaki, 728/2003) on säädetty velan vanhentumisajasta, joka voi olla kolme, viisi tai kymmenen vuotta, sen alkamisajankohdasta sekä vanhentumisen katkaisemisesta ja katkaisemisen vaikutuksista. Vanhentumissäännöksiä on myös eräissä erityislaeissa. Lisäksi vanhentumisesta voidaan sopimussuhteissa sopia. Jos tapaukseen sovellettavassa vanhentumisajassa ei vanhentumista ole katkaistu ennen vanhentumisajan päättymistä eikä velallinen ole tunnustanut velkaansa, velallinen on vapautunut suoritusvelvollisuudestaan ja velkasuhde on lakannut eli velka on vanhentunut.
Jos jompikumpi osapuolista on tavalla tai toisella katkaissut velan vanhentumisen, vanhentumisaika alkaa kulua entisen pituisena (vanhentumislain 13 §:n 1 mom.) katkaisemisesta lukien yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Jos velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio, vanhentumisajan pituus on viisi vuotta (vanhentumislain 13 §:n 2 mom.).
Vanhentumislaissa ei ole rajoitettu sitä, kuinka monta kertaa velan vanhentuminen voidaan katkaista. Vanhentumisesta on säädetty myös joissakin erityislaeissa, kun omaa erityistä säännöstä on pidetty tarpeellisena. Velka voi vanhentua lopullisesti ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 24 – 28 §:n mukaisesti.Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HE187/2002, Linna&Saarnilehto2016, Saarnilehto&al2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:velan vanhentuminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:velan vanhentuminen.)