ulkoilulainsäädäntö


ulkoilulainsäädäntö

Määritelmä ulkoilulla tarkoitetaan järjestettyä liikkumista ja siihen liittyvää toimintaa luontoalueilla

Selite

Huomattava osa maastossa tapahtuvasta liikkumisesta perustuu Suomessa jokamiehenoikeuteen. Tiettyjä yleisölle avoimia toimintatapoja kuten kalastusta ja metsästystä sekä luontaiselinkeinojen harjoittamista säännellään erikseen. Muutoin ulkoilulla tarkoitetaan lainsäädännössä lähinnä "järjestettyä ulkoilua", josta säädetään ulkoilulainsäädännössä (ulkoilulaki 606/1973). Alun perin kaavailtiin myös jokamiehenkäytön yleisempää sisällyttämistä lakiin, mutta tuolloin pidettiin sen tavanomaista oikeusperustaa riittävänä.

Ulkoilulaissa säännellään kolmea järjestetyn ulkoilun aluemuotoa: ulkoilureittiä, valtion retkeilyaluetta ja leirintäaluetta. Näistä ensimmäinen rinnastuu hallinnollisesti pääasiassa kunnan ylläpidettävään yksityiseen tiehen, toinen valtion suojelualueisiin ja viimeinen yhteiskunnan valvonnassa harjoitettuun yksityiseen elinkeinotoimintaan. Erilaisia ulkoilualueita on mahdollista perustaa myös kaavoituksen keinoin tai yksityisen maanomistajan toimesta. Näillä ei kuitenkaan ole ulkoilulaissa säänneltyä asemaa. Yksityinen ei voi perustaa maalleen sellaista ulkoilu- tai suojelualuetta, joka estäisi muutoin sallitun jokamiehenkäytön. Tätä tarkoittavat kiellot ja kyltit vaativat siis erityisen laissa säännellyn perusteen.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2009, Kuusiniemi&al2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:ulkoilulainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ulkoilulainsäädäntö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →