Oikeustiede:ulkoilulainsäädäntö

    Tieteen termipankista

    ulkoilulainsäädäntö

    ulkoilulainsäädäntö
    Määritelmä ulkoilulla tarkoitetaan järjestettyä liikkumista ja siihen liittyvää toimintaa luontoalueilla
    Selite

    Huomattava osa maastossa tapahtuvasta liikkumisesta perustuu Suomessa jokamiehenoikeuteen. Tiettyjä yleisölle avoimia toimintatapoja kuten kalastusta ja metsästystä sekä luontaiselinkeinojen harjoittamista säännellään erikseen. Muutoin ulkoilulla tarkoitetaan lainsäädännössä lähinnä "järjestettyä ulkoilua", josta säädetään ulkoilulainsäädännössä (ulkoilulaki 606/1973). Alun perin kaavailtiin myös jokamiehenkäytön yleisempää sisällyttämistä lakiin, mutta tuolloin pidettiin sen tavanomaista oikeusperustaa riittävänä.

    Ulkoilulaissa säännellään kolmea järjestetyn ulkoilun aluemuotoa: ulkoilureittiä, valtion retkeilyaluetta ja leirintäaluetta. Näistä ensimmäinen rinnastuu hallinnollisesti pääasiassa kunnan ylläpidettävään yksityiseen tiehen, toinen valtion suojelualueisiin ja viimeinen yhteiskunnan valvonnassa harjoitettuun yksityiseen elinkeinotoimintaan. Erilaisia ulkoilualueita on mahdollista perustaa myös kaavoituksen keinoin tai yksityisen maanomistajan toimesta. Näillä ei kuitenkaan ole ulkoilulaissa säänneltyä asemaa. Yksityinen ei voi perustaa maalleen sellaista ulkoilu- tai suojelualuetta, joka estäisi muutoin sallitun jokamiehenkäytön. Tätä tarkoittavat kiellot ja kyltit vaativat siis erityisen laissa säännellyn perusteen.
    Lisätiedot
    Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HolloE2009, Kuusiniemi&al2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:ulkoilulainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ulkoilulainsäädäntö.)