Oikeustiede:tutkintamenetelmä
tutkintamenetelmä
| tutkintamenetelmä |
siviiliprosessin asianosaisten ja tuomioistuimen välistä työnjakoa koskeva rooliperiaate, jolla kuvataan tuomioistuimen aktiviteettia ja vastuuta asian selvittämisestä ja todisteiden hankkimisesta (vrt. käsittelymenetelmä)
Tutkintamenetelmä on asianosaisten ja tuomioistuimen välistä työnjakoa koskeva rooliperiaate, jolla kuvataan tuomioistuimen aktiviteettia ja vastuuta indispositiivisten riita-asioiden (asiat, joissa sovinto ei ole sallittu) käsittelyssä. Sen vastakohta on käsittelymenetelmä. Tutkintamenetelmästä ja virallisperiaatteesta on käytetty yläkäsitettä virallistoimintoisuus. Tutkintamenetelmä-termiä käytetään siviiliprosessin yhteydessä; rikosprosessin alalla sitä vastaa tutkimismenetelmä eli inkvisitorinen menetelmä.
Tutkintamenetelmän mukaan tuomioistuimella on velvollisuus huolehtia asian selvittämisestä ja todisteiden hankkimisesta, jos esimerkiksi lapsen etu tai jokin muu erityisintressi sitä edellyttää. Tutkintamenetelmän mukainen menettely on nykyisin käytössä vain indispositiivisissa riita- ja hakemusasioissa, esimerkkinä isyyden vahvistamista ja kumoamista koskevat asiat. Niidenkään osalta tutkintamenetelmää ei noudateta sellaisenaan, vaan tuomioistuimella on käytännössä lähinnä asianosaisten toimintaa täydentävä vastuu asian selvittämisestä. Tuomioistuimen aloiteoikeutta todisteiden hankinnassa ei ole indispositiivisissa asioissa rajoitettu samalla tavalla kuin asioissa, joissa sovinto on sallittu. Isyyslaissa ja eräissä muissa indispositiivisia asioita koskevissa laeissa korostetaan tuomioistuimen velvollisuutta huolehtia asian perusteellisesta selvittämisestä.
Kirjoittaja: Jyrki Virolainen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.2.2026: Oikeustiede:tutkintamenetelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tutkintamenetelmä.)