tutkintamenetelmä


tutkintamenetelmä

Määritelmä siviiliprosessin asianosaisten ja tuomioistuimen välistä työnjakoa koskeva rooliperiaate, jolla kuvataan tuomioistuimen aktiviteettia ja vastuuta asian selvittämisestä ja todisteiden hankkimisesta (vrt. käsittelymenetelmä)

Selite

Tutkintamenetelmä on asianosaisten ja tuomioistuimen välistä työnjakoa koskeva rooliperiaate, jolla kuvataan tuomioistuimen aktiviteettia ja vastuuta indispositiivisten riita-asioiden (asiat, joissa sovinto ei ole sallittu) käsittelyssä. Sen vastakohta on käsittelymenetelmä. Tutkintamenetelmästä ja virallisperiaatteesta on käytetty yläkäsitettä virallistoimintoisuus. Tutkintamenetelmä-termiä käytetään siviiliprosessin yhteydessä; rikosprosessin alalla sitä vastaa tutkimismenetelmä eli inkvisitorinen menetelmä.

Tutkintamenetelmän mukaan tuomioistuimella on velvollisuus huolehtia asian selvittämisestä ja todisteiden hankkimisesta, jos esimerkiksi lapsen etu tai jokin muu erityisintressi sitä edellyttää. Tutkintamenetelmän mukainen menettely on nykyisin käytössä vain indispositiivisissa riita- ja hakemusasioissa, esimerkkinä isyyden vahvistamista ja kumoamista koskevat asiat. Niidenkään osalta tutkintamenetelmää ei noudateta sellaisenaan, vaan tuomioistuimella on käytännössä lähinnä asianosaisten toimintaa täydentävä vastuu asian selvittämisestä. Tuomioistuimen aloiteoikeutta todisteiden hankinnassa ei ole indispositiivisissa asioissa rajoitettu samalla tavalla kuin asioissa, joissa sovinto on sallittu. Isyyslaissa ja eräissä muissa indispositiivisia asioita koskevissa laeissa korostetaan tuomioistuimen velvollisuutta huolehtia asian perusteellisesta selvittämisestä.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jyrki Virolainen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-IV, p. 752-754

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:tutkintamenetelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tutkintamenetelmä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →