Oikeustiede:tuomari/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Kotimainen oikeuskehitys. Tuomarien synty liittyy valtiollisen oikeuden syntyvaiheisiin (ks. oikeuslaitos). Tuomareita lienee Suomessa ollut jo 1300-luvun alkupuolella. Aluksi talonpojat valitsivat tuomarit itse. Kristoferin maanlain (1442) mukaan lautakunta asetti kolme ehdokasta, joista kuningas nimitti kihlakunnantuomarin. Ehdollepanomenettely väistyi viimeistään 1500-luvun jälkipuoliskolla, jolloin tuomarinvirkoja alettiin läänittää aatelisille. Varsinaisen viranhoidon eli käräjien istumisen nämä jättivät sijaisilleen, ns. lainlukijoille, joina toimivat entiset voudit ja kirjurit. Tuomarinvirkojen läänittäminen lopetettiin 1680-luvulla toteutetulla reduktiolla, jonka jälkeen tuomarit ryhtyivät itse hoitamaan virkojaan.

Lainopillista pätevyyttä tuomareilla alkoi olla 1600-luvulta lähtien. Tämä johtui vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian toiminnasta ja auskultointijärjestelmän luomisesta hovioikeuksiin (ks. auskultointi). Juristin ammattitutkinto syntyi vasta 1820-luvulla.

Tuomarin valtiosääntöoikeudellinen asema. Suomen perustuslain mukaan tuomareilla on muita virkamiehiä vahvempi virassapysymisoikeus. Virkatuomarit nimitetään virkaansa vakinaisesti ja he ovat velvollisia eroamaan vasta saavutettuaan säädetyn eläkeiän tai menetettyään työkykynsä. Muutoin tuomari voidaan julistaa virkansa menettäneeksi vain tuomioistuimen tuomiolla. Näillä määräyksillä on pyritty takaamaan tuomioistuinten riippumattomuus ja ne vastaavat Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksia (ks. tuomioistuimen riippumattomuusperiaate).

Tuomarinkelpoisuus. Tuomarin kelpoisuusehdot eli -vaatimukset ovat joko yleisiä tai erityisiä. Yleiset kelpoisuusvaatimukset ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka henkilöllä tulee olla, jotta hän ylipäätään saisi toimia tuomarina. Erityiset kelpoisuusehdot ovat sellaisia seikkoja, joita edellytetään tuomarilta, jotta hän voisi tuomita tietyssä oikeusriidassa.

Virkatuomarien yleiset kelpoisuusvaatimukset ovat Suomen kansalaisuus, täysivaltaisuus ja säädetty ikä, riittävä fyysinen ja henkinen työkyky, tuomarin virkaan oikeuttava eli nykyisin oikeustieteen maisterin tutkinto, viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtäväalaan, tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä kielilainsäädännön edellyttämä suomen ja ruotsin kielen taito. Lisäksi tuomarilta edellytetään laillinen määräys (nimittäminen) kyseiseen tuomarinvirkaan ja tuomarinvalan vannominen tai vastaavan vakuutuksen antaminen (OK 1:7).

Tuomarin erityiset kelpoisuusvaatimukset tarkoittavat juttukohtaista kelpoisuutta: hän ei saa olla esteellinen eli jäävi käsittelemään asiaa (ks. tuomarinjäävi).

Virkatuomarien nimittäminen. Ammattituomareiden nimittäminen virkaansa kuuluu tasavallan presidentille valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Muiden kuin ylimpien tuomioistuinten tuomarinvirkojen täyttäminen valmistellaan nykyisin riippumattomassa tuomarinvalintalautakunnassa.

Kirjoittaja: Antti Jokela