Oikeustiede:ryhmäkanne
ryhmäkanne
ryhmäkanne |
Ryhmäkanteen synonyymeinä on käytetty termejä joukkokanne ja luokkakanne. Ero ryhmäkanteen ja tavanomaisen siviilikanteen välillä on lähinnä siinä, että ryhmäkanteessa ei vaadita nimenomaista valtuutusta ryhmän jäseniltä eikä heidän henkilöllisyytensä välttämättä edes ilmene oikeudenkäynnissä. Tällöin he eivät myöskään joudu vastuuseen oikeudenkäyntikuluista.
Suomen nykyinen ryhmäkannelaki (444/2007) on soveltamisalaltaan varsin rajoitettu ja suppea. Sitä sovelletaan ainoastaan kuluttaja-asiamiehen toimivallan mukaisessa laajuudessa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin kuluttajariitoihin, jotka koskevat laajaa asianosaispiiriä. Kuluttaja-asiamiehen tehtäviin kuuluu ryhmäkanteen nostaminen, ja kuluttaja-asiamies myös toimii ryhmän edustajana. Tällä on haluttu varmistaa, ettei kanteita nosteta vahingoittamistarkoituksessa.
Lain tarkoituksena oli saattaa oikeuteen pääseminen mahdolliseksi sellaisissa suurta joukkoa koskevissa saatavissa, joita aikaisemmin ei ollut viety tuomioistuimiin esimerkiksi kustannusten vuoksi. Asian käsittely ryhmäkanteena edellyttää, että usealla henkilöllä on samaan vastaajaan kohdistuva vaatimus, joka perustuu samoihin tai samankaltaisiin seikkoihin. Lisäksi asian käsittelyn ryhmäkanteena tulee olla tarkoituksenmukaista ja vaatimuksen tulee olla riittävän täsmällisesti määritelty. Jos vastaajan mielestä asia ei sovellu käsiteltäväksi ryhmäkanteena, hän voi tehdä siitä tavanomaiseen tapaan oikeudenkäyntiväitteen.Kirjoittaja: Antti Jokela
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
EIF-IV, s. 605-606, JokelaA2012, s. 258-263, VälimäkiM2008, LindblomPH1989
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:ryhmäkanne. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ryhmäkanne.)