Oikeustiede:oikeuskirjallisuus
oikeuskirjallisuus
| oikeuskirjallisuus |
Oikeuskirjallisuus voidaan määritellä oikeutta koskevaksi normatiiviseksi kirjallisuudeksi, jota tavallisimmin syntyy yliopistoissa lainopillisen tutkimuksen tuloksena esimerkiksi monografioina, artikkeleina tai oppi- ja käsikirjoina. Oikeuskirjallisuudessa pyritään tulkitsemaan voimassaolevaa oikeutta tai systematisoimaan sitä luomalla esimerkiksi yleisiä oppeja, kuten oikeudellisia käsitteitä ja periaatteita. Lainopillisen kirjallisuuden muodostaman ydinalueen lisäksi oikeuskirjallisuuteen voidaan laajemmassa merkityksessä lukea myös esimerkiksi oikeusfilosofinen tutkimus. Näin määriteltynä yhteiskuntatieteellinen tutkimus oikeudesta ei ole oikeuskirjallisuutta, koska se ei ole luonteeltaan normatiivista, eivätkä myöskään säädös- tai oikeustapauskokoelmat, joista puuttuu tutkimuksellinen panos. Joskus puhutaan myös oppineesta oikeudesta.
Oikeuskirjallisuudella on ollut historiallisesti erityisen merkittävä rooli romaanisgermaanisissa oikeusjärjestelmissä. Niiden vaikutuksesta myös pohjoismaisessa oikeudessa oikeuskirjallisuudella on tärkeä merkitys sekä oikeuslähteenä että oikeudellisen tradition luojana ja säilyttäjänä sekä oikeustieteen opetuksessa. Lisäksi oikeuskirjallisuus toimii tärkeänä informaatiolähteenä muiden oikeuslähteiden sisällöstä. Myös kansainväliset vaikutteet välittyvät esimerkiksi Suomen oikeuteen usein juuri oikeuskirjallisuuden välityksellä.Lähikäsitteet
- juridinen diskurssi
- oikeus
- oikeustiede
- oikeustieteellinen tutkimus
- oikeustieteellinen väitöskirja
- oikeustieteen oppisuunnat
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:oikeuskirjallisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeuskirjallisuus.)