Oikeustiede:oikeudellinen induktio
oikeudellinen induktio
oikeudellinen induktio |
Induktiivisella metodilla voidaan oikeustieteessä tarkoittaa hieman eri asioita. Laajemmassa mielessä induktio tarkoittaa päätelmää yksittäisistä säännöistä yleisempään sääntöön. Kun esimerkiksi kauppakaaren 11 luvun 4 § ja 12 luvun 4 § sääntelevät vilpittömän mielen saantosuojaa lainan ja talletuksen kohdalla, ulotetaan sanotut säännöt yleisempänä sääntönä myös muihin tapauksiin, joissa irtaimen esineen oikeudettomasti luovuttanut henkilö on saanut sen omistajalta tämän vapaaehtoisen toimen perusteella. Tällaisia tapauksia voisivat olla lähinnä vuokra, toimeksianto, osamaksukauppa ja leasing.
Suppeammassa merkityksessä induktiolla tarkoitetaan tapausta, jossa kaksi tai useampia tilanteita on eri normein säännelty samalla tavalla. Eteen tulee tapaus, joka on säänneltyjen tilanteiden välimuoto. Tällöin konstruoidaan käsitteellinen luokka, johon samoin säännellyt tapaukset kuuluvat, ja sen perusteella, että välimuoto näyttää kuuluvan kyseiseen luokkaan, päätellään, että myös sen tulee kuulua samanlaisen sääntelyn alaan. Näin voisi olla edellä mainitussa tapauksessa (kauppakaari 11:4 ja 12:4) silloin, kun on epäselvää, onko esineen haltuunsa saaneella ollut lupa käyttää sitä (kuten lainassa) vai ei (kuten talletuksessa).Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
KlamiH1998, MakkonenK1981, s. 225
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:oikeudellinen induktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeudellinen induktio.)