oikeussääntö


oikeussääntö

Määritelmä oikeusnormi, joka koostuu oikeudellisesta faktakuvauksesta eli oikeustosiseikoista (tunnusmerkistötekijöistä) ja niihin deonttisesti eli normatiivisesti liitetyistä oikeusvaikutuksista

Selite

Oikeusnormi voi olla (a) käskevä tai kieltävä oikeudellinen käyttäytymis- eli velvoitenormi, kuten rikoslain ja hallinto-oikeuden sisältämät erilaiset kiellot ja käskyt, jotka esimerkiksi antavat suojaa henkilön fyysiselle koskemattomuudelle, kotirauhalle ja omaisuudensuojalle; (b) salliva oikeusnormi, joka antaa luvan ryhtyä oikeusjärjestyksen muutoin kieltämään menettelyyn, kuten rakennusluvan tai ajoluvan saamista määrittävät normit; (c) oikeudellisen kelpoisuuden perustava kompetenssinormi, joka tekee kohteelleen mahdolliseksi tietynlaisten oikeuksien ja velvollisuuksien muotoamisen eli luomisen, muuttamisen ja kumoamisen, kuten oikeudellisesti pätevän sopimuksen, avioehdon tai testamentin tekemistä säätelevät normit; tai (d) oikeudellisen immuniteetin kohteelleen antava normi, kuten perintöoikeuden säännökset rintaperillisen lakiosaoikeudesta testamentin tekijää kohtaan tai lesken tasinkoprivilegistä rintaperillisten esittämiä omaisuuden luovutusvaateita vastaan.

Yleisessä juridisessa kielenkäytössä ilmaukset ”oikeussääntö” ja ”oikeusnormi” esiintyvät usein toistensa synonyymeina. Juridisesti täsmällisessä kielenkäytössä ”oikeusnormilla” kuitenkin tarkoitetaan Ronald Dworkinin ja Robert Alexyn perustelemalla tavalla joko oikeussääntöä ja oikeusperiaatetta. Termi oikeussääntö tulee erottaa myös oikeussäännöksestä eli säädökseen sisältyvästä yleisen oikeusohjeen kielellisestä ilmauksesta.

Tapa, jolla oikeussääntöjä hyödynnetään oikeudellisessa ratkaisussa, määrittää niitä keskeisesti. Tätä päättelytapaa on luonnehdittu loogis-deduktiiviseksi päättelyksi eli subsumptioksi. Jos tarkasteltavana olevan oikeustapauksen tosiseikat vastaavat yksi–yhteen-kuvasuhteen tavoin oikeussääntö tosiseikastoa, on kyse Kaarle Makkosen tarkoittamasta oikeudellisesta isomorfiatilanteesta. Tällöin tuomarin tehtävänä on vain sanotun kuvasuhteen toteaminen ja riidattomien oikeusvaikutusten vahvistaminen tapauksessa.

Oikeussäännöt ovat velvoittavuudeltaan joko/tai-tyyppisiä normeja: asianmukaisesti tulkittuna sääntö joko soveltuu käsillä olevaan tapaukseen tai se ei siihen sovellu, eikä ole kolmatta vaihtoehtoa. Säännöt ovat tässä kuin ratakiskot, joita voi joko seurata tai olla seuraamatta mutta joita ei voi seurata enemmän tai vähemmän putoamatta kiskoilta. Jos kaksi keskenään ristiriitaista eli oikeusvaikutuksiltaan ei yhteen sovitettavissa olevaa sääntöjä näyttäisi samanaikaisesti soveltuvan samaan tapaukseen, on niiden välillä tehtävä aito valinta, jollei tuo ristiriita ole poistettavissa oikeudellisen tulkinnan keinoin. Sovellettava sääntö jää tällöin voimaan ja syrjäyttää vertailussa hävinneen säännön, joka menettää kokonaan tai ainakin osittain oikeudellisen validiteettinsa (pätevyytensä). Oikeussäännöt ovat tunnistettavissa niiden syntytapaan kiinnittyvän muodollisen kriteerin avulla, jollaisen H. L. A. Hart nimesi The Concept of Law -teoksessa oikeuden tunnistamissäännöksi (rule of recognition). Oikeuden tunnistamissäännön sisältönä voi olla esimerkiksi ”se, mitä valtiopäiville kokoontunut eduskunta perustuslain tarkoittamalla tavalla säätää ja minkä tasavallan presidentti allekirjoituksellaan vahvistaa, on Suomessa lakina voimassa”. Suurinta sallittua ajonopeutta rajoittavat tieliikennelain säännöt ovat tyypillisiä oikeussääntöjä, samoin testamentin ehdottomia muotovaatimuksia koskevat säännöt.

Oikeusperiaatteilla, toisin kuin oikeussäännöillä, on sisällöllisen painoarvon ulottuvuus. Ne velvoittavat tuomari tai muuta lainsoveltajaa enemmän tai vähemmän -tyyppisesti, kiinnittyen näin yhteisössä vallitseviin arvoihin ja tavoitteisiin. Oikeusperiaatteiden merkitys tuomarin tai muun lainsoveltajan ratkaisuharkinnassa ei perustu mihinkään yksittäiseen lainsäätäjän, tuomioistuimen tai viranomaisen asettamaan oikeudelliseen säädökseen tai päätökseen vaan – Ronald Dworkinin ehdottamalla tavalla – sanotun periaatteen nauttimaan monimuotoiseen, oikeuslähteissä selväsanaisesti tai vain epäsuorasti ilmaistuun institutionaaliseen tukeen (institutional support) ja yhteisölliseen hyväksyntään eli siihen, että sanottu periaate mielletään yhteisössä oikeudellisesti toimivana ja tarkoituksenmukaisena sekä yhteiskunnallisen tehtävänsä moitteettomasti täyttävänä oikeudellisena ratkaisuperusteena (= sense of appropriateness). Sopimusoikeudellista kohtuullisuutta sääntelevä oikeustoimilain 36 § samoin kuin tieliikennelain 3 §:n normi, jonka mukaan ”[v]aaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta” ovat oikeusperiaatteita.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Raimo Siltala

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

MakkonenK1981, MakkonenK1965, HohfeldW1964, DworkinR1977, DworkinR1986, AlexyR2002, PöyhönenJ1988, TolonenH1989

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:oikeussääntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeussääntö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →