kalastusoikeus


kalastusoikeus

Määritelmä kalastusoikeuksia on yksilöllisiä, etenkin vesialueen omistukseen liittyviä, ja yleisperusteisia

Selite

Kalastus on Suomen vanhimpia elinkeinoja, minkä vuoksi sen taloudellinen merkitys on ollut huomattava jo keskiajalta lähtien. Intressin suojaksi rakentui erilajisten kalastusoikeuksien järjestelmä lähtökohdan ollessa, että kalastusoikeus on osa vesialueen omistusoikeutta. Koska oikeudenhaltijoiden määrä silloisten kylien vesialueilla oli yleensä suuri ja rajojen muodostaminen vesialueille usein mahdotonta, omistajanhallinta kalastuksineen rakentui jo alun alkaen yhteishallintapohjalle niin, että kylien vesialueesta muodostui sen osakkaiden yhteinen kalastusalue. Osuudesta (myöhemmin manttaalista) riippuen kunkin osakaskiinteistön kalastusoikeuden laajuus vaihteli.

Voimassa olevan kalastuslainsäädännön (379/2015) mukaan on pääasiassa kolmenlaisia kalastusoikeuksia. Ensinnäkin vesialueen omistukseen perustuva kalastusoikeus, jonka mukaan oikeus kalastaa ja määrätä kalastuksesta kuuluu vesialueen omistajalle, jollei laissa muuta säädetä. Vesialueiden yhteisomistuksesta johtuen yhteisen vesialueen osakkaalla on oikeus kalastaa vesialueella siten kuin yhteisen vesialueen osakaskunta päättää. Jos vesialue laajenee tulvan vuoksi, oikeus kalastaa tällä alueella laajenee kuulumaan vesialueen omistajalle. Toisen ryhmän kalastusoikeuksia muodostavat erityisperusteiset kalastusetuudet, joita on syntynyt pääasiassa historiallisista syistä ja jotka saattavat kohdistua toisen hallitsemaan vesialueeseen tai kiinteistöön. Näiden yksilöllisten kalastusoikeuksien lisäksi on yleiskalastusoikeuksia, jotka määräytyvät joko kalastustavan tai paikan perusteella. Edelliset ovat tavallaan jokamiehenoikeuksia, joita saa harjoittaa toisen kalastusoikeuden estämättä. Sen mukaan jokaisella on oikeus veloituksetta onkia ja pilkkiä sekä kalastaa silakkaa yhdellä vavalla siimaan kiinnitetyillä pystysuunnassa liikuteltavilla koukuilla. Lisäksi kalastonhoitomaksun suorittaneella sekä alle 18-vuotiaalla ja 65 vuotta täyttäneellä on oikeus harjoittaa viehekalastusta. Nämä oikeudet eivät koske kalastuskiellon kohteena olevia alueita kuten virtapaikkoja. Kalastonhoitomaksun suorittamisvelvollisuudesta säädetään laissa erikseen.

Yksityisten vesien ulkopuolisella merialueella eli Suomen talousvyöhykkeellä ja yleisillä vesialueilla meressä jokaisella kalastonhoitomaksun suorittaneella sekä alle 18-vuotiaalla ja 65 vuotta täyttäneellä Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisella on oikeus harjoittaa vapaa-ajan kalastusta. Suomeen rekisteröidyillä kaupallisilla kalastajilla on oikeus harjoittaa kaupallista kalastusta.

Yhteisen vesialueen kalastusoikeuksien jakamisesta osakaskunnan osakkaiden kesken päätetään yhteisaluelain (758/1989) mukaisesti; aikaisemmin osakaskunta oli järjestäytynyt kalastuskunnaksi. Muutoin kalastuksen alueellisesta järjestämisestä päättää (nykyisin) maa- ja metsätalousministeriön alainen kalastushallinto kalastussuunnitelmien pohjalta. Tätä varten vesialueet jaetaan niiden omistussuhteista sekä hallinnollisista rajoista riippumatta kalatalousalueisiin. Kalatalousalue muodostuu kalataloudellisesti riittävän suuresta yhtenäisestä alueesta.

Laissa on säännökset myös kalastusoikeuksien vuokrauksesta, valtion yksityisistä kalastuksista ja pohjoisen erityisistä kalastustavoista. Historiallinen lohiregaali valtiolle kuuluvana erityisoikeutena on jäänyt laissa sääntelemättä. Uutuutena laissa säädetään luvanvaraisesta kaupallisesta kalastuksesta ja kalastusmatkailusta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HaatajaK1951, HE192/2014, HonkanenM1985

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:kalastusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kalastusoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →