Oikeustiede:isyyden kumoaminen
isyyden kumoaminen
isyyden kumoaminen |
Määritelmä
voimassa olevan isyyssuhteen purkaminen joko kanneteitse nimenomaisessa kumoamisoikeudenkäynnissä tai välillisesti Digi- ja väestötietoviraston (aiemmin maistraatin) päätöksellä, jolla toisen miehen isyys vahvistetaan tunnustamislausuman pohjalta taikka Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä lapsen äidin ja aviomiehen yhteisestä hakemuksesta oikeusgeneettisen isyystutkimuksen perusteella
Selite
Ennen 1970-luvun lainsäädäntöuudistuksia isyyden kumoamiskannetta vastasi ‘negatiivinen isyyskanne’. Tämä erosi isyyden kumoamiskanteesta (ks. Laajempi kuvaus) erityisesti siten, että negatiivisen isyyskanteen saattoi nostaa ainoastaan äidin aviomies ja lapsi, ei sitä vastoin lapsen äiti (L aviollisesta syntyperästä 409/1957, 4 ja 7 §). Voimassa olevassa isyyslaissa 11/2015 kanneoikeus on tietyin ehdoin myös isänä itseään pitävällä miehellä (ks. Laajempi kuvaus).
Lisätiedot
Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila
Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HelinM2016, s. 202-236., HakalehtoS2018, s. 138-139.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:isyyden kumoaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:isyyden kumoaminen.)