isyyden kumoaminen


isyyden kumoaminen

Määritelmä voimassa olevan isyyssuhteen purkaminen joko kanneteitse nimenomaisessa kumoamisoikeudenkäynnissä tai välillisesti Digi- ja väestötietoviraston (aiemmin maistraatin) päätöksellä, jolla toisen miehen isyys vahvistetaan tunnustamislausuman pohjalta taikka Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä lapsen äidin ja aviomiehen yhteisestä hakemuksesta oikeusgeneettisen isyystutkimuksen perusteella

Selite

Ennen 1970-luvun lainsäädäntöuudistuksia isyyden kumoamiskannetta vastasi ‘negatiivinen isyyskanne’. Tämä erosi isyyden kumoamiskanteesta (ks. Laajempi kuvaus) erityisesti siten, että negatiivisen isyyskanteen saattoi nostaa ainoastaan äidin aviomies ja lapsi, ei sitä vastoin lapsen äiti (L aviollisesta syntyperästä 409/1957, 4 ja 7 §). Voimassa olevassa isyyslaissa 11/2015 kanneoikeus on tietyin ehdoin myös isänä itseään pitävällä miehellä (ks. Laajempi kuvaus).

Isyyden kumoamisesta on erotettava isyystuomion purkaminen (ks. tuomionpurku). Isyyttä ei voida kumota isyyden kumoamiskanteella, jos isyys on vahvistettu tuomioistuimen päätöksellä. Tällainen vahvistamispäätös voidaan kuitenkin purkaa vakavista syistä, lähinnä uuden oikeuslääketieteellisen näytön perusteella. Ks. tarkemmin Helin 2016 s. 230-236.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HelinM2016, s. 202-236., HakalehtoS2018, s. 138-139.

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:isyyden kumoaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:isyyden kumoaminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →