Oikeustiede:haastehakemus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Kotimainen oikeuskehitys. Alkuaan vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännökset haasteen pyytämisestä olivat verrattain yleisluonteisia. Vuonna 1901 annetulla asetuksella menettelyä tarkennettiin siten, että kirjallista haastetta oli pyydettävä tuomarille annetulla kirjallisella haastehakemuksella, jossa oli mainittava kantajan vaatimus ja lyhyesti hänen vaatimuksensa peruste. Vuonna 1960 muutettiin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun haastamissäännöksiä muun muassa siten, että kirjallisessa haastehakemuksessa oli ilmoitettava aikaisempaa täsmällisemmin hakijan vaatimus ja ne seikat, joihin hän perusti vaatimuksensa. Tällä pyrittiin tarpeettomien lykkäysten välttämiseen.

Prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa katsottiin, että vuoden 1901 lain mukaan asia oli haastehakemuksessa ilmaistava siten, että kanne oli selvästi yksilöitävissä (ns. individualisoimisteoria). Vuoden 1960 lainmuutoksen taas katsottiin merkinneen sitä, että haastehakemuksessa oli ilmoitettava ne tosiseikat, jotka olivat välittömästi asiaan vaikuttavia (ns. välittävä teoria). Käytännössä niihin tavoitteisiin, joihin haastehakemusten sisällön uudistamisella vuonna 1960 pyrittiin, ei kuitenkaan päästy. Haastehakemukset olivat edelleen verraten ylimalkaisia. Vähänkin suuremmissa riita-asioissa oli tavallista, että kantaja ensimmäisessä oikeuden istunnossa kehitteli kannettaan. Vasta tämän jälkeen vastaaja sai kantajan vaatimuksista riittävän yksityiskohtaisen tiedon voidakseen vastata kanteeseen. Asian käsittelyä jouduttiin tämän vuoksi usein lykkäämään.

Alioikeusuudistus. Vuoden 1993 lopussa voimaan tulleessa uudessa riita-asiain menettelyssä edellytettiin haastehakemuksilta aikaisempaa huomattavasti suurempaa yksityiskohtaisuutta. Tarkoituksena oli, että vastaaja jo haastehakemuksesta ilmenevien tietojen perusteella voi puolestaan antaa kirjallisen vastineensa asiassa (ks. vastine oikeudenkäynnissä).

Uudistus johti osaltaan siihen, että haastehakemukset riita-asioissa olivat käytännössä liian laajoja ja varsin jäsentämättömiä. Sen vuoksi riita-asiain haastehakemukselle asetettuja vaatimuksia vuoden 2002 uudistuksessa jälleen lievennettiin muun muassa siten, että vaatimusten perusteluilta ei enää edellytetä aikaisempaa yksityiskohtaisuutta.

Uudessa menettelyssä on luovuttu aikaisemmin vekseli- ja šekkiasioissa käytetystä suullisesta haasteesta, joten riita-asia on aina pantava vireille kirjallisella haastehakemuksella. Samoin rikosasioissa syyttäjän tai asianomistajan oikeudelle jättämä kirjallinen haastehakemus on rikosprosessin pääsääntöinen aloittamistapa.

Sääntelyn pääkohdat. Riita-asioiden haastehakemuksessa on ilmoitettava: 1) kantajan yksilöity vaatimus; 2) seikat, joihin vaatimus perustuu; 3) mahdollisuuksien mukaan ne todisteet, jotka kantaja aikoo kanteensa tueksi esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen; 4) oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos kantaja pitää sitä aiheellisena; ja 5) tarvittaessa tuomioistuimen toimivaltaisuuden perustavat seikat (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n 1 momentti).

Seikoilla, joihin kantajan vaatimus perustuu, tarkoitetaan ensi sijassa vaatimuksen perusteena olevia oikeustosiseikkoja eli sellaisia elävän elämän tapahtumia, jotka ovat seuraamuksen kannalta välittömästi relevantteja (esim. kaupan solmiminen, testamentin tekeminen tai velan syntyminen ja erääntyminen). Lisäksi haastehakemuksessa voidaan tehdä selkoa tärkeimmistä todistustosiseikoista eli sellaisista seikoista, joilla on jutussa vain välillistä, todisteellista merkitystä (esim. kauppakirja, velkakirja tai kuitti). Haastehakemuksessa ei myöskään edellytetä kanteen oikeudellisten perusteiden ilmoittamista eli oikeustosiseikkojen juridista luonnehdintaa (jura novit curia, tuomioistuin tuntee lain), mutta tietyissä tapauksissa niiden esiin tuominen on perusteltua jo haastehakemuksessa.

Haastehakemuksessa on ilmoitettava myös sellaiset todisteet, jotka kantaja aikoo kanteensa tueksi esittää. Lisäksi haastehakemuksen oheen on liitettävä kirjalliset asiakirjat ja todisteet, joihin kantaja vetoaa (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 4 §). Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen ilmoittaminen haastehakemuksessa on tarpeen sen vuoksi, että tietyin edellytyksin asia voidaan ratkaista jo haastehakemuksen perusteella. Haastehakemuksessa ilmoitettava tuomioistuimen toimivaltaisuuden perustava seikka voi olla esimerkiksi asianosaisten tekemä oikeuspaikkasopimus eli prorogaatiosopimus.

Tietyissä asioissa, jotka aikaisemmin voitiin käsitellä summaarisessa menettelyssä, riittää normaalia suppeampi haastehakemus (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §). Tällaisia ovat asiat, jotka koskevat 1) tietyn määräistä erääntynyttä saamista, 2) hallinnan tai rikkoutuneen olosuhteen palauttamista taikka 3) häätöä. Edellytyksenä on lisäksi kantajan ilmoitus, ettei asia hänen käsityksensä mukaan ole riitainen. Tällöin haastehakemuksessa on vaatimuksen perusteena tarpeen mainita ainoastaan ne seikat, joihin vaatimus välittömästi perustuu, eikä hakemuksessa tarvitse myöskään ilmoittaa todisteita.

Haastehakemuksessa on ilmoitettava myös tarpeelliset henkilö- ja yhteystiedot. Näitä ovat asianomainen tuomioistuin, asianosaisten nimet ja kotipaikat sekä asiamiehen ja oikeudenkäynnissä kuultavien henkilöiden yhteystiedot (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n 2 momentti). Haastehakemus on asianosaisen tai sen laatijan allekirjoitettava (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n 3 momentti).

Kirjoittaja: Antti Jokela