Oikeustiede:edustussopimukset
edustussopimukset
| edustussopimukset |
Varsin yleinen tapa käyttää ulkopuolista sopimuksen tekijää on, että oikeustoimen tekijä valtuuttaa henkilö toimimaan puolestaan. Valtuutus ei kuitenkaan ole sopimus, vaan yksipuolinen tahdonilmaisu. Jos halutaan velvoittaa toinen tekemään valtuuttajan puolesta sopimus, osapuolten tulee tehdä toimeksiantosopimus. Se sitoo molempia osapuolia. Meillä on kuitenkin useita sellaisia sopimustyyppejä, joiden käyttämisestä seuraa, että toinen sopijapuoli edustaa toista tehtäessä jotakin sopimusta kolmannen kanssa. Tällaisia sopimuksia voidaan kutsua edustussopimuksiksi. Jos tarkoituksena on salata tosiasiallinen sopijapuoli, kyse on bulvaanin (välikäden) käyttämisestä.
Edellä mainittu toimeksiantosopimus on esimerkki edustussopimuksesta. Vuoden 1734 lain kauppakaaren 18 luvun 1 §:n mukaan toimeksiannon saaja eli asiamies suostuu asioitsemaan ja toimittamaan jotakin toimeksiantajan (päämiehen) puolesta. Määritelmä on laaja-alainen. Se käsittää monia asiamiessopimuksia, kuten kauppaedustajan, huolitsijan ja komissionäärin ja päämiehen välisen suhteen. Toimeksiantosopimuksia käyttävät tehtävissään muun muassa asianajajat, kirjanpitäjät, tilintarkastajat ja konsultit. Pankille annetaan usein toimeksianto välittää rahaa, hankkia tai myydä arvopapereita taikka säilyttää niitä. Päämies saa usein hoitaa merkittävän asian oman harkintansa mukaan, mikä edellyttää, että päämies luottaa asiamieheensä.
Myös välityssopimusta, huolintasopimusta (huolinta) ja komissiota voidaan pitää edustussopimuksina. Niistä pankissa on omat asiasanansa.Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Lähikäsitteet
- asiamies
- bulvaani
- esisopimus (velvoiteoikeus)
- huolintasopimus
- komissio
- kuluttajansuoja
- sopimus
- valtuutettu
- valtuutus
- välityssopimus
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:edustussopimukset. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:edustussopimukset.)