Kirjallisuudentutkimus:sisäislukija

    Tieteen termipankista

    sisäislukija

    sisäislukija
    Määritelmä tekstistä abstrahoitava hypoteettinen lukijahahmo, malli tai roolihahmo, jolle sisäistekijän oletetaan osoittavan kertomuksensa
    Selite

    Sisäislukija on saksalaisen Wolfgang Iserin teoksessaan Der implizite Leser (1972, engl. The Implied Reader) käyttöön ottama käsite. Sisäislukijalla on tekstin omaksumisen kannalta tarpeelliset moraaliset, kulttuuriset, ikään, koulutustasoon jne. liittyvät erityisominaisuudet, jotka ovat sopusoinnussa sisäistekijän vastaavien kanssa. Sisäislukija on hahmoteltavissa ainoastaan tekstin pohjalta.

    Seymour Chatman korostaakin teoksessaan Story and Discourse (1978), että sisäislukija on sanaton: sillä ei ole omaa ääntä, eikä se voi kommunikoida suoraan lukijan kanssa. Todellisen lukijan (real reader, actual reader) luentaan vaikuttavat hänen tekstinulkoiset kokemuksensa ja tietomääränsä. Sisäislukija eroaa myös fiktiivisestä yleisöstä, joka on tekstin sisäiseen maailmaan oletettu kertojan kuuntelija.

    Erikieliset vastineet

    implied readerenglanti (English)
    impliziter Lesersaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:sisäislukija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sisäislukija.)