Kirjallisuudentutkimus:ihannelukija
ihannelukija
| ihannelukija |
Määritelmä
mielikuva lukijasta, joka ymmärtää täysin tekijän pyrkimykset ja reagoi hänen toivomallaan tavalla; mallilukija
Selite
Jonathan Cullerin teoksessaan Structuralist Poetics (1975) käyttöön ottama käsite. Ihannelukijalta edellytetään sellaisia tietoja, kokemuksia ja asenteita, että hän saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen tietyn tekstin luennassa. Rien T. Segersin (1985) kärjistyksen mukaan ihannelukijan tutkiminen empiirisesti on mahdotonta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei häntä ole olemassa. Michael Riifaterre ottaa teoksessaan Essais de stylistique structurale (1971) käyttöön käsitteen "superlukija". Hän viittaa sillä kompetenssiltaan erilaisiin lukijoihin, joille on yhteistä se, että he ovat yksimielisiä tekstin solmukohdista. Tavallaan superlukija vastaa todellisten lukijoiden keskiarvoa, synteesiä niistä monista näkökulmista, joista tekstiä on mahdollista tarkastella. Lisäksi on käytetty mm. optimaalisen lukijan (englannin optimal reader) ja koulitun tai perehtyneen lukijan (informed reader) käsitteitä. New Literary History -aikakauslehdessä julkaisemassaan artikkelissa "Literature in the Reader" (1970) Stanley Fish tarkoittaa perehtyneellä lukijalla lukijaa, joka hallitsee moitteettomasti tekstissä käytetyn kielen. Perehtynyt lukija on kirjallisesti kompetentti, ts. hän tuntee kirjallisuutta riittävästi pystyäkseen tunnistamaan ja erottelemaan tekstin lajeja, tyylejä, sävyjä jne.
Erikieliset vastineet
| ideal reader | englanti (English) | |
| idealer Leser | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- kompetenssi (yläkäsite)
- lukija (yläkäsite)
- sisäislukija (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:ihannelukija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:ihannelukija.)